Talvisunnuntain tuoksuva uunipuuro & saarna kuuntelemisesta, keskittymisestä, kauneudesta ja kovasta työstä – Pappa invernale della domenica

Rakkaat lukijani, oikein hyvää alkanutta vuotta!

    img_0487

Tällä kertaa aion sulostuttaa vuoden alun talvisia sunnutaiaamujanne  tällä uunikaurapuuroreseptillä, joka jo tuoksullaan saa kylmän harmaan arjen väistymään ja tuo lämmön, pyhän ja paisteen aamuihinne (ja masuihinne).

img_0481

Miksi juuri sunnuntaiaamun? No koska tähän puuroon tarvitaan vähän enemmän aikaa ja vaivaa, kuin ihan tavalliseen keitettävään arkikaurapuuroon..

img_0486

Niinkuin kaikkeen vähän parempaan, kauniimpaan, arjesta korkeammalla olevaan tarvitaan aina aikaa ja vaivaa ja kärsivällisyyttä… Valitettavasti ihmisten on, varsinkin nykyaikana sitä kauhean vaikea  ymmärtää… Jos ei jaksa, viitsi tai ei ehkä osaa antaa itselleen aikaa ja  nähdä vaivaa, ei synny yhtikäs mitään arjen ylittävää… Nykyään ihmisten, varsinkin nuorten on saatava kaikki heti..; meistä on tullut kauhean kärsimättömiä ja samalla kauhean laiskoja; on saatava kaikki selville ihan heti, no tietsikan tai kännykän avulla.., on oltava virtuaalisesti läsnä, tavoitettavissa kaiken aikaa, joka tarkoittaa tietenkin ettei ole oikeasti läsnä tässä hetkessä koskaan; on rentouduttava  juuri nyt, sohvalla löhöten ja televisiota tai tietsikkaa/ kännykkää tuijotellen, on osattava kaikki heti, on saatava ihmedietti, jolla tullaan heti onnellisiksi, heti laihoiksi, heti terveiksi, heti kokonaisiksi… Tästä pääsenkin aiheeseen, josta minun onkin tehnyt mieli jo saarnata moneen kertaan, ja nyt kun olen päässyt vauhtiin, niin eihän minua enää mikään pysäytä…; nimittäin kuuntelemisen, ja kärsivällisen vaivannäön tärkeyteen.

img_0491

Aloitetaan laihduttamisesta..; minusta kaikki laihdutuskuurit& kalorien laskemiset ovat täyttää humpuukia, täyttä ihmisten huiputtamista, ihmisyyden ja elämän latistamista. En ole ikinä eläissäni uskonut niihin, saatikka sitten ryhtyntyt moiseen, ( en edes pienenä, kun kaikki ystävättäreni olivat karkkilakossa…), Ja nyt kun kuulen tyttäreni Perlan (7v.) suusta, että hänen koulutoverinsa sanovat, että sitä ja tätä ei saa syödä, kun muuten lihoo,niin minä ihan suutun… Siis onko tämä maailma tosiaan niin materialistinen  ja niin pinnallinen, vain näkyvää ulkokuorta katsova, ettei kukaan oikein näytä tajuavan, että laihuus itsessään ei ole minkäänlainen saavutus, (eikä todellakaan kaunistus), se on täysin EPÄOLENNAISTA! OLENNAISTA on, että ihminen rakastaa itseään, pitää itsestään huolta; liikkuu ja vaalii omaa enrgiaansa, omia voimiaan,syö hyvin, terveellisesti, hyvällä ruokahalulla, KUUNTELEE itseään; kehomme kyllä sanoo mitä ruokaa tänään tarvitsemme (ja kuinka paljon), jos vain viitsimme ja jaksamme opetella sitä kuuntelemaan… Oikeastaan meillä kaikilla on lapsena ollut hyvin tarkka yhteys omaan kehoomme ja olemme osanneet sitä oikein kuunneella; lapsilla on äärimmäisen herkkä sisään rakennettu kyky erottaa, milloin he ovat kylläisiä, eivätkä  tarvitse enää yhtään enempää ruokaa, emmekä me vanhemmat saisi yrittä tuota kykyä manipuloida (Öhöm.., ei niin kauhean helppoa..), vaan meidän tulisi luottaa lastemme vaistoon, se on aina oikeassa… Niinkuin lapsilla on myös syntyessään täydellinen hengitys-/ laulutekniikka… Jotenkin me vain kadotamme vuosien varrella nuo hyvin tärkeät kyvyt, ja meidän vaikea tehtävämme on ne herätellä uudestaan esiin, KUUNTELEMALLA itseämme, opettelemalla tuntemaan itsemme, tekemällä työtä… Ja silloin niinkuin kaupantekijäisinä olemme oikeasti kauniita, olemme vetreitä, terveitä, sopusoinnussa oman kehomme, oman itsemme kanssa.. Ja sitä se mielestäni pohjimmiltaan onkin se laihuuden ihannointi; emme me oikeastaan ihaile ja tavoittele laihuuta itsessään, vaan jotain paljon korkeampaa; sitä kuuluisaa sisäistä kauneutta, sillä ihminen, joka osaa rakastaa itseään (ja sitä kautta myös lähimmäistään), on nähnyt  vaivaa;  on oppinut tuntemaan itsensä, kuuntelemaan itseään (ja sitä kautta myös lähimmäistään), saa automaattisesti käyttöön oman sisäisen energiansa ja on “sisäisesti kaunis” ja  samalla myös ulkoisesti sopusointuinen… Ja siihenhän meidän kaikkien olisi pyrittävä!

img_0490

ÖHöm.. Siis seuraavan kerran kun menet lääkärille.., jos saat kehoituksen ryhtyä laihdutuskuurille, niin käänny oitis kannoillasi..; etsi lääkäri, joka sanoo: rakasta itseäsi, näe vaivaa itsesi eteen, syö terveellisesti, liiku, tee työtä, löydä oma energiasi, opettele tuntemaan itsesi, kuuntelemaan itseäsi…!

img_0489

Intohimoisenaa joogaajana tiedän myös, että oikea syvä kaiken kattava, kaiken uudistava rentoutuminen ei todellakaan ole sitä, että töllöttää telkkaria ja “rentoutuu”, eikä edes sitä, että makaa vain rentona tekemättä yhtään mitään.. Ehei, rakkat lukijani, oikea kokonaisvaltainen rentoutuminen saavutetaan vain kovalla vaivalla, kovalla vuosien mittaisella työllä,itsensä tutkiskelulla, KUUNTELULLA. (Niinkuin oikea laulutekniikkakin, jossa myös tarvitsemme  tätä jaloa, hupenevassa olevaa luonnonvaraa, kuuntelemisen taitoa; Laulaessa on osattava kuunnella, no tietysti musiikkia, mutta myös itseään.., enkä nyt tarkoita niinkään välttämättä omaa ääntä, koska sitä laulajan on hyvin vaikea kuulla “todellisena” , vaan omia tuntemuksiaan, omia lihaksiaan, omia värinöitään… Ja jos unohdamme tämän kuuntelemisen taidon, tai emme jaksa nähdä vaivaa sen oppimiseksi, joudumme väistämättä laulun opiskelun saralla noidankehään, laulu kun on “käsityöläisammatti”, jossa tarvitaan oppimestari, maestro, joka on osannut kuunnella itseään, “löytänyt äänensä”, ja osaa sitä kautta neuvoa oppilaille oikean tien tällä vaikealla oman itsensä, oman äänensä löytämisen, laulamaan oppimisen taipaleella.., jos emme enää osaa kuunnella, emme osaa enää laulaakkaan, emmekä opettaa tai oppia laulamaan…🙁)

img_0494

Älkäämme siis karttako työn tekoa, vaan nähkäämme vaivaa. Kuunnelkaamme itseämme ja lähimmäisiämme, koko ympäröivää maailmankaikkeuden ihanaa musiikkia, toisiamme kunnioittaen ja rakasten!

img_0477

Mutta nyt puuron pariin!

TAVISUNNUNTAIN TUOKSUVA UUNIPUURO

img_0318

Tarvitset:

noin 4 dl kaurahiutaleita

2tl kanelia

1/2 tl inkivääriä

vajaat 1/2 tl jauhettua mausteneilikkaa

ripauksen juuri raastettua muskottipähkinää

1 tl vaniljaa (tai vaniljatangon raaputettua sisusta)

1/2 tl leivinjauhetta (miel.luomu)

muutaman ripauksen raffinoimatonta merisuolaa

kourallisen kurpitsansiemeniä

kourallisen paahdettuja hasselpähkinöitä

5-6 saksanpähkinää (kuorittuina ja paloiteltuna)

1 munan

noin 3dl maitoa (minä käytin mantelimaitoa)

noin 1/2 dl vaahterasiirappia

1-2 päärynää

kirkastettua voita tai kookosöljyä

Ohje:

Sekoita yhdessä kulhossa kuivat ainekset keskenään, ja toisessa muna, maito ja vaahterasiirappi. Paloittele päärynät pieniksi kuutioiksi, (jos käytät luomupäärynöitä, niitä ei tarvitse kuoria.

img_0302

Voitele uunivuoka kirkastetulla voilla. Pistä vuoan pohjalle paloitellut päärynät, sitten sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi muna-maito.

img_0249

Paista 180 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Tarjoile lämpimänä maidon ( tai mantelimaidon) kera.

img_0493

Nauti, maistele, kuuntele, rakasta ja rentoudu! Olet sen ansainnut!

img_2290

Hyviä sunnuntaiaamuja arkisen aherruksen keskelle!     😊

Buona domenica!

img_2181img_2203

Baci, Nina                  ❤

Advertisements