Tagliatelle alla carbonara di asparagi- tagliatelleja parsakastikkeen kera kevätkaihon karkottamiseen

image

Olen siitä lähtien, kun tulin ensimmäisen kerran Italiaan tiennyt sen; minulla on muuttolinnun sielu!
Joka kevät alan ikävöidä takaisin Suomeen. Ja nyt vietettyäni ihanan pääsiäisen satumaisen kauniissa, juuri puhkeamaisillaan olevassa Suomen keväässä, jossa kaikki on niin viattoman suloista ja niin täysin paljasta, odottamassa sitä taikasauvan heilautusta, jolloin kaikki yhtäkkiä puhkeaa kukkaan ja viheriöimään…., on kaipuu vieläkin polttavampi; en olisi millään halunnut lähteä takaisin Italiaan. Mutta pitihän sitä. Ja niinpä hyvästelin sukulaiseni..; laulujoutsenet, kuikat ja lehtokurpat, joita niin hartaasti iltaisin kuuuntelimme lasten kanssa kesämökin terassilla ja lensin, (siis kuitenkin lentokoneella… ), takaisin Italiaan.
Nyt aionkin tehdä Italian positiivisten asioiden listan sekä maukkaita parsa- tagliatelleja, karkottamaan kaipuuta…
Mutta aloitan kuitenkin nyt siitä mihin jäin viimeksi kirjoittaessani, Italian maakunnista; joissa olen asunut ;
Lombardiasta , alpeilta, muutimme siis takaisin “sivistyksen pariin”, tänne Emilia-Romagnan alueelle, Riminin provinssiin, San Marinon kupeeseen, kylään nimeltä Villa Verucchio, viiniköynnösten, oliivipuiden ja ihanien puutarhojen keskelle.
Lapset aloittivat täällä tarhan tai siis koulun, niinkuin sitä täällä kutsutaan, (Italiassa “koulu” alkaa 3-vuotiaana, siihen asti lapset yleensä ovat kotona äidin tai sitten iso-vanhempien hoivissa.).
Koulu onkin yksi positiivisista asioista täällä Villa Verucchiossa (jos ei lasketa mukaan pöpöjä, joita sieltä tulee…). Jo joka-aamuinen pyörämatka kouluun lasten kanssa on niin hauska! Ja kaikennäköisiä hauskoja asioita on jäänyt mieleeni näiden parin vuoden ajalta. Tänne ruokablogiin sopii kerrottavaksi esimerkiksi se, kun Perla (4v.) tuli viime syksynä (viininkorjuuaikaan) koulusta kotiin ja totesi: “Mamma, me tehtiin tänään koulussa viiniä!”. Viininviljelyalueella kun asutaan sehän on tietysti ihan luonnollista, mutta en voinut olla ajattelematta mitäköhän Suomessa sanottaisiin tästä päiväkotilasten työrupeamasta ja maisteluista…
Koulussa on myös erinomainen ruoka (Italiassa on päiväkoti-ikäisillä lapsilla järjestetty kouluruokailu, ruokakulttuurin&-tapojen oppimiseksi, sen sijaan isommat “oikeat koululaiset” tulevat kotiin syömään). Luen vesi kielellä lasten ruokalistoja; aina on tietenkin “primo” ja “secondo”, (kaksi ruokalajia, joista ensimmäinen on yleensä pasta tai risotto), ja “frutta” (kauden hedelmiä, yleensä luomu). Niin että äidillä on kova työ pysyä samalla tasolla; iltaisin, jos äiti yrittääkin selvitä vain yhdellä ruokalajilla, tulee heti huuto: “Mitäs on secondoksi??”..
No niin, siis positiivisten asioiden lista; Ruokailu! Ruoka on Italiassa tärkeää  nautinnon, maun vuoksi, mutta myös siihen liityvän sosiaalisuuden ja yhteyden luomisen vuoksi; Italiassa ei oikeastaan koskaan juhlita, (niinkuin Suomessa), syödään vaan juhliakseen, ( myös nuoret). Jo opiskeluaikana kaikki kutsuvat toisiaan illalliselle.  Syömään kutsutaan myös tutut, jotka tulevat kaukaa, ihmiset joihin haluaa tustua paremmin tai vaan yksinkertaisesti ne joiden kanssa on hyvä olla. Syömään kutsuminen on tietysti suuri kunnianosoitus, mutta samalla se voi olla myös täysin epävirallinen tapa viettää iltaa tai laittaa ruokaa yhdessä, kaiken ei aina tarvitse olla niin täydellistä tai virallista tai juhlallisen valmista, kuin Suomessa usein illalliselle kutsuttaessa oletetaan; ruoanlaitosta voi nauttia myös yhdessä, inspiroitua tästä hetkestä, stressaamatta, usein riittää vain vaikkapa aivan yksikertainen tomaatti-spaghetti, tärkeintä on olla yhdessä, toisen ihmisen seurassa, sillä kaikkein suurin tragedia italialaiselle on, jos joutuu syömään yksinään…

(Täällä Emilia- Romagnan alueella ruoka on erityisen tärkeä asia; Emilia-Romagnasta ovat kotoisin parmesaani-juusto, parman-kinkku, mortadella-makkara, balsamico- etikka ja monet muut maailmanmainetta saaneet erikoisherkut.)

Positiivisten asioiden listalle pääsee  siis myös italialaisten sosiaalisuus ja tapa ottaa muut huomioon muutenkin kuin vain ruokaillessa; esimerkiksi julkisiin tiloihin tai kauppaan mennessä ja sieltä poistuttaessa  tervehditään kaikkia muitakin läsnäolijoita…

Tästä päästiinkin eteenpäin positiivisten asioiden listalla; Kaupat! (Enkä tarkoita nyt vain vaate-&; kenkäkauppoja, vaikka kieltämättä ei niitäkään voi moittia…), vaan puhun nyt ihan tavallisista ruokakaupoista, (ja tietenkin luomutoristani..). On ihanaa, että on erikseen lihakauppa,kalakauppa, leipomo, vihannes- ja hedelmäkauppa; on ihanaa, että kaupoilla on sielu ja että kaupassa saa niin hyvää palvelua ja siellä voi vaihtaa kuulumisisa , olla sosiaalinen ja karkottaa kaikki kaipuut& masennukset.., niin ihan tosi; kauppareissulla ne katoavat parhaiten. On se vaan niin eri asia, pyöräillä kaupasta toiseen tuttuja tervehtien, ihmisten kanssa jutustellen (ja tietäen ,että näin saa ne parhaimmat ja tuoreimmat herkut), kuin mennä autolla johonkin suureen tukalaan persoonattomaan kauppakeskukseen,(jossa ei koskaan voi olla ihan varma ruoka-aineksien tuoreudesta), sanomatta sanaakaan kenellekkään, olematta ihminen… (Mielestäni suuren osa suomalaistenkin masennuksista voisi ehkäistä sosiaalisilla kauppareissuilla…). Täten julistan siis terveysruokablogissani, että sosiaalinen shoppailu pikkukaupoissa ja sen jälkeen “un bel piatto di taglietelle alla carbonara di asparagi” ovat paras luonnomukainen masennuksenestolääke! 🙂

 

Nyt siis parsan pariin! Täällä Italiassa on parsa-kausi parhaimmillaan, joten nauttikaamme näistä terveys-herkuista!
(Oikeastaan olin ensin ajatellut laittaa jonkun Emilia-Romagnan erikoisreseptin tähän, esimerkiksi cascioni al rosole, unikonversoilla täytetyt kiinni olevat pizzat,  jotka ovat tämän alueen kevätherkkuja, mutta ensinnäkin, koska unikonversoja on ehkä varmaan aika vaikea löytää Suomesta, ja toiseksi, koska kyseisen ruoan voi löytää tämän blogin kuvagalleriasta, päädyin tähän parsareseptiin.)

Parsa on vanha viljelyskasvi välimeren alueella. Ensimmäisen kerran sitä viljeltiin 5000 vuotta sitten Egyptissä. Muinaisessa Roomassa parsa oli hyvin suosittu pehmeän makunsa vuoksi, ja sitä käytettiin paljon myös lääkekasvina. Parsa on sukua liljoille, kielolle sekä sipulikasveille. Sen tähden sillä on paljon samoja antioksidanttisia& puhdistavia ominaisuuksia, kuin sipuleilla; se on hyväksi maksan ja munuaisten toiminnalle, se suojelee ihoa ja limakalvoja, lisää aineenvaihduntaa ja nyt se tärkein asia; joidenkin tutkimusten mukaan parsa ehkäisee masennusta! (Siis myös kevätkaihoa.. 🙂 ). Parsa on yksi parhaimmista foolihapon lähteistä. Lisäksi siinä on A-& B- vitamiinia ja P- vitamiinia eli rutiinia, joka vahvistaa verisuonten seinämiä, kalkkia, fosforia, magnesiumia, manganeesia, potassiumia, kaliumia, sekä runsaasti ravintokuituja.
image
Spaghetti alla carbonara eli miilunpolttajan spaghetti on italialaisen keittiön klassikkoruokia. Se valmistetaan perinteisesti italialaisesta pancetta- “pekonista” ja muista tukevista aineksista antamaan miilunpolttajille voimia koko päiväksi ja pitämään nälän loitolla.
Seuraavassa terveys-reseptissä käytän pancettan sijaan parsaa. Parsan ja munan maku sopivat erityisen hyvin yhteen.

Tagliatelle alla carbonara di asparagi:

Tarvitset:
(4 hengelle)

400-500g tagliatelle -nauhamakaroonia (minä käytän luomu speltti- tagliatelleja)

nippu vihreää luomu parsaa

kevätsipuli varsineen

tuore valkosipuli varsineen

luomumuna

luomumunan keltuainen

noin 50g raastettua pecorino- tai parmesaanijuustoa

raffinoimatonta merisuolaa

vastajauhettua mustaapippuria

voita (minä käytän kirkastettua) tai oliiviöljyä

Ohje:

Hienonna sipulit ja paloittele parsat pieniksi ( sentin, parin) palasiksi. Parsat kannattaa naksauttaa poikki kädellä, se kohta josta ne katkeavat on juuri se oikea kohta, jonka yläpuolinen osa tulee käyttää, alapuolisesta osasta voi valmista vaikkapa sosekeiton, jos tuntuu pahalta heittää niin paljon parsasta roskikseen. Mutta tähän ja yleensä melkein kaikkiin parsaresepteihin käytetään vain se pehmeä yläosa, koska alaosa on aivan liian kova. (Parsaa ei Italiassa kuorita!)
Kuullota sipulit nokareessa kirkastettua voita isolla paistinpannulla. Lisää paloitellut parsat. Mausta ripauksella suolaa. Kypsennä joitakin minuutteja.
Vatkaa kulhossa muna ja keltuainen. Lisää ripaus suolaa, mustaapippuria ja pecorino-parmesaani-raaste.
Keitä tagliatellet “al dente”- kypsiksi miedosti suolatussa vedessä. Valuta lävikössä ja laita ne paistinpannulle sipulien ja parsojen joukkoon. “Anna hypähtää”, eli anna olla hetki liedellä. Lisää sitten myös munaseos pannuun koko ajan hyvin sekoittaen. Ota pois liedeltä ja tarjoa iloisin mielin höyryävän kuumana kaihoisille kevään kävijöille.

Iloisia, keväisiä parsa- tagliatelle-hetkiä!

Baci, Nina

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s