Pizzoccheri di Nina- Lombardian alppimuistoja (&asuntokauppaa)

Sanico

Marchen alueelta muutin pois opiskelujen loputtua Caglissa/ Pesarossa ja mentyäni naimisiin; muutimme (mieheni töiden takia), aivan pohjois-Italiaan,(melkein sveitsin rajalle), Lombardiaan, Como-järven rannalle, 1000 metrin korkeuteen alppikylään nimeltä Premana. Joka on niin hassu paikka, että sananen siitä on kerrottava; Premana on siis pieni alppikylä, jonne vie pieni mutkitteleva autotie, joka ei tästä kylästä jatku enää mihinkään; maailma siis “loppuu” tähän pieneen, mutta samalla niin mahtavaan kylään; sitten alkaa vuoristo, (alpit) ja jos haluaa jatkaa eteenpäin on turvauduttuva iki-vanhoihin vaelluspolkuihin eli siis jalkoihin tai muuli-kyytiin ja näin itseasiassa voi päästä aika pitkällekkin, vaikka Venetsiaan asti…(!?!), niin, sillä Premana oli (ja on) hyvin tärkeä rauta-teollisuus-tuottaja-kaupunki, jossa oli tärkeitä rautalouhoksia ja josta kuljetettiin Venetsian mahdin aikana tärkeitä raudasta valmistettuja tuotteita Venetsian markkinoille ja mahtisuvuille… Varmaankin juuri tuon suljetun, syrjäisen sijaintinsa vuoksi Premana on tähänkin päivään asti säilyttänyt kaikki nuo vuosisataiset perinteensä; aamulla seitsemän aikaan alkaa kylässä kuulua kova kilke ja kalke; kaikki ovat jo nousseet aamuaskareihinsa,(melkein jokaisella perheellä on kodissaan oma työpajansa); yksi takoo rautaa, toinen hitsaa, kolmas valaa, neljäs valmistaa käsin yhden pienenpienen osasen ja viides kiikuttaa puuttuvia palasia kuudennen luo, joka kokoaa siinä samassa maailman kaikkein hienoimpiin ja arvostetuimpiin kuuluvat sakset! Niin, siis Premana on maailman tärkein laatu-saksien tuottaja; kaikilla suurimpiin kuuluvilla saksifirmoilla (siis, niillä, jotka haluavat saksensa vielä laadukkaina ja käsintehtyinä), on siellä edustajansa ja tuottajansa (esim. myös Fiskarsilla).
Asuimme ensimmäisen vuoden vuokralaisina eräässä Premanalais-perheessä, mutta sitten ostimme asunnon vähän lähempää Como-järveä, 15 asukkaan kylästä nimeltä Sanico. Satumaisen kauniin sijaintinsa vuoksi kesäisin Sanicon asukasmäärä satakertaistuu, (ainakin), kun kaikki kynnelle kykenevät milanolaiset tulevat kesälomille. Talostamme on näköala Como-&Lugano- järvelle, lisäksi kauniilla ilmalla siintävät horisontissa (nimensä mukaisesti, vaaleanpunaisena) Monte Rosa, Cervinia ja Matterhorn. Talon takana on puutarha, jossa minulla oli pieni kasvimaa, ja lisäksi olen istuttanut viiniköynnöksiä, ruusuja, vadelmapensaita, aprikoosipuun ja Suomi-ikävää lieventämään pihlajan ja koivun. Puutarhan ympärillä kasvaa suuria vanhoja kastanja-&pähkinäpuita, jotka syksyn tullen ravistavat kaikki pähkinät ja kastanjat suoraan puutarhaan. Puutarhan takana on vuoren sisästä pulppuava vanha lähde ja sitten onkin vain metsää, vuorenrinnettä; ja mutkittelevia vaelluspolku…Tähän aikaan rinteet ovat täynnä valkovuokkoja ja villinarsisseja… Oi, nytkin tätä kirjoittaessani minun tuli hirveä ikävä sinne, mutta oikeastaan tämä kaikki onkin vain myyntipuhetta…, sillä talo on myytävänä ja vielä halvalla hinnalla, niin että jos joku teistä lukijoista haluaa kodin paratiisista, niin ottakaa yhteyttä…
Me muutimme pois sieltä melkein kolme vuotta sitten, koska kahden vauvan kanssa eläminen 1000 metrin korkeudessa ilman palveluja (ja isovanhempien apua..) oli, (varsinkin mieheni mielestä), liian vaivalloista… ja niin mieheni päätti hakea virkaa lähempää kotiseutuaan…, lähempää oikeaa kulttuuria, niinkuin hän asian ilmaisi… Minulle metsä-suomalaiselle olisi ehkä riittänyt puiden ja kukkienkin tarjoma kulttuuri ja vuorten hiljainen viisaus.., (kunhan vaan välillä pääsi laulamaan, ja pääsinhän minä aina välillä, sillä Milano ja Verona olivat aika lähellä, ainakin kilometriluvun mukaan, eri asia oli sitten ajallisesti, kun piti ajaa mutkittelevaa alppitietä ylös-alas tuhanteen metriin kahden vauvan kanssa, joista aina jommallekummalle tuli paha olla, tai nälkä tai vaipanvaihto kesken matkan..) niin että onhan se ihan mukavaa asua tasaisella maalla, palveluiden, koulujen ja varsinkin luomutorin läheisyydessä.., mutta hienon loma-asunnon siitä kyllä saisi… 😉
Ja ihania, luonnoläheisiä vaellus-hetkiä sain kyllä siellä pienten lasteni kanssa kokea.
Sanico-Winter

Italian alpeilla viettämieni vuosien kunniaksi; tässä erityinen Alppi-pasta-resepti, jonka opin näinä vuosina;
I Pizzoccheri!

Pizzoccherit ovat kokojyvätattarijauhoista valmistettua nauhamaista pastaa, jotka valmistetaan perinteisesti tuhdin kastikkeen, (4 hengen perinteiseen reseptiin tulee yksi paketti,250g, voita…), voin, alppijuuston, perunoiden ja savoijinkaalin eli kurttukaalin kera. Minä olen muunnellut pizzoccheri-reseptiä hieman kevyemmäksi ja näin se onkin aikamoista terveysruokaa;

Tattari on Suomen ensimmäinen viljelyskasvi; sitä on viljelty vuodesta 5300 eKr. Siinä on B- ryhmän vitamiineja, mineraaleja; kalsiumia, rautaa, kuparia, magneesiumia, manganeesia ja etenkin paljon potassiumia. Lisäksi se on täydellinen proteiinin lähde; se sisältää kaikkia 8 tärkeää aminohappoa, hyvissä mittasuhteissa. Tattarista saa hyvää energiaa ja sitä suositellaan syötäväksi psyko-fyysisessä rasituksessa/stressissä ja esim. odotus-ja imetysaikana; tilanteissa joissa on erityinen energian tarve. Niin, ja tattari on siis gluteenitonta, joten se sopii myös keliaakikoille.

Savoijinkaali eli kurttukaali kätkee sisäänsä kaikki ne kaalien superominaisuudet, joita olenkin jo täällä blogissani useaan otteeseen hehkuttanut…;mutta kertaus on opintojen äiti; eli se sisältää runsaasti C-ja A-vitamiinia, rautaa, potassiumia ja niitä kaaleille ominaisia suojelevia ja hyvää tekeviä antioksidantteja.

Pizzocchereita varten tarvitset;
(4-5 hengelle)

400-500g pizzoccheri-pastaa (kokojyvätattari- nauha pastaa)

4 luomu perunaa

pienen kerän luomu kurttukaalia (voit myös käyttää pinaattia tai muita vihreitä lehtikasveja)

noin 100g keskikovaa (ei kauhean kypsää/ voimakasta) alppijuustoa (Premanassa käytin paikallista Bitto-juustoa, alkuperäiseen reseptiin tulee Casera Valtellina- nimistä Valtellina- laakson juustoa)

pari ruokalusikallista voita (minä käytän kirkastettua)

pari valkosipulin kynttä

muutama lehti tuoretta salviaa

raastettua parmesaanijuustoa

himalajan suolaa (koska on kyseessä vuoristoresepti…)

vasta jauhettua mustaapippuria

Ohje:

Pistä vesi kuumenemaan liedelle isoon pastakattilaan. Kuori ja paloittele pienehköiksi perunat. Pese, ruodi ja hienonna kurttukaalin lehdet.
Kun vesi kiehuu pistä kattilaan perunan palat, hienonnetut kaalinlehdet ja pasta. Keitä kunnes pasta on “al dente”- kypsää (noin 10 minuuttia).
Sillävälin kuori ja hienonna valkosipulinkynnet ja paloittele juusto kuutioiksi.
Sulata isolla paistinpannulla voi. Kuullota siinä hetki hienonnettuja valkosipulinkynsiä ja salviaa. Lisää sitten juustokuutiot ja anna juuston sulaa miedolla lämmöllä.
Kun pasta on kypsää, valuta se ja vihannekset lävikössä ja lisää paistinpannulle juuston sekaan. Sekoittele hetki liedellä ja mausta suolalla, pippurilla ja parmesaaniraasteella.
Tarjoa höyryävän kuumana nälkäisille vaeltajille!

Keväistä vaellusiloa sydämeen!

Baci, Nina

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s