Ninan paras nokkoskeitto – Zuppa alle ortiche

image

April is the cruellest month…

Toteaa T.S Elliot runossaan…

 

image

 

Enkä voi muuta kuin olla samaa mieltä hänen kanssaan…

Huhtikuu on ehdottomasti kuukausista julmin!

image

Ensin se lupailee kevättä ja melkeinpä kesääkin; kietoo sinut ihanasti kesäiseen lämpöön ja sitten yhtäkkiä pettääkin, jäähdyttää kaiken ja nauraa takanasi kun hytiset hyisessä tuulessa… (Niin meillä täällä Italiassa oli tulla kevät tai siis oikeastaan kesä, mutta huhtikuu vaihtoikin mielensä yhtäkkiä ja toi tänne talven; 24 asteesta lämpö tippui yhdessä yössä kahteen asteeseen; pääsiäinen sujui täällä siis jokseenkin jouluisissa tunnelmissa… Piti vaihtaa uikkarit pipoihin ja hanskoihin)

image

Ja sitten se valo! Hutikuun valo, joka herättää koko luomakunnan talviunestaan, joka tuo energiaa ja voimaa ja saa kaiken säteilemään ja uudistumaan… Ja katin kontit! Tuo huhtikuun valo on aivan liian kirkas, se saa kaiken näyttämään nuhjuiselta, likaiselta ja paljaalta, se tekee kaikki hermostuneiksi (ainakin täällä Italiassa), ja tunkeutuu lupaa kysymättä ikkunaluukuista sisään pakottaen nousemaan talviunilta, vaikka oikeastaan tekisi mieli vain kääntää kylkeään ja jatkaa vielä edes hetkisen ihanaa unta pehmeiden lämpöisten peittojen välissä… Minä haluan itse päättää milloin herään talviunestani! Herään vasta sitten, kun  valo ei ole enää keväisen pakottavaa kirkasta ja kovaa, vaan syksyisen lempeää pehmeää ja pyöreää; herään kun lehtikaali on taas täyttänyt keittiöni, vasta silloin minä olen oikeasti energinen ja voimakas…

image

Niin, huhtikuu on siis kuukausista julmin; se on vienyt viimeisetkin lehtikaalin rippeet mukanaan…

(Olikohan T. S. Elliotkin salaa korviaan myöten rakastunut lehtikaaliin??)

Vaikka täytyy sanoa, että tänä keväänä sain jättää aika maukkaat hyvästit lehtikaalille; lasten muskarin kevätesityksen jälkeen pääsin syömään yhteen San Marinon parhaimmista ravintoloista ja arvatkaapa, mikä oli ravintolan paras Primo, pasta-annos?? Lehtikaalilla täytettyjä ravioleja mustekala kastikkeella! Se oli taivaallista!

image

Mutta onneksi on jotain, joka saa minut nauttimaan huhtikuusta…

image

Nokkoset!!!

 

Taisinkin kertoa vuosi sitten, kuinka iloiseksi tulen nähdessäni nuoria hentoja nokkosenversoja, enkä taida olla kypsynyt vuodessa mitenkään erityisesti…; aivan hurmioidun nähdessäni ensimmäiset nokkoset! (Lapset ovat jo vauvasta asti tienneet tämän.., eivätkä suostu lähtemään enää kevätkävelylle eivätkä pyöräretkellekään äidin kanssa mihinkään missä voisi olla nokkosia, koska silloin on suuri vaara, että äiti huomaa nokkoset ja jää ikiajoiksi keräilemään nokkosia, välittämättä enää tuon taivaallista kävelystä tai pyöräilystä tai ylipäänsä eteenpäin menemisestä…matkan jatkamisesta…, äiti haluaa silloin olla vain ihan hiljaa paikallaan, kuunnella muuttolintujen, sukulaissielujensa laulua ja kerätä nokkosia…,tai siis  kaikki nokkoset… Tiesittekö muuten, että tiede on todistanut oikeaksi sen minkä olen aina tiennyt; olen OIKEASTI muuttolintujen sukulainen; on nimittäin tutkittu, että muusikoilla ja laululinnuilla on samanlaiset geenit! Juuri kun olitte varmoja, että nyt on järki jättänyt tämän blogin kirjoittajan täysin, tulikin tiede avukseni… Voisikohan tiede löytää myös jonkun geenin, joka todistaa, että lehtikaaliin voi rakastua ihan päättömästi..??)

No niin nyt nokkosten pariin! Tämä  nokkoskeittoreseptini on ihan mahdottoman hyvä ja ihan mahdottoman yksinkertainen (niinkuin aina; kaikkein yksinkertaisimmat asiat ovat aina parhaimpia tässä elämässä). Siihen ei tule kasvislientä eikä paljon mitään muutakaan peittämään nokkosten hentoa makua. Nokkosia ei ryöpätä erikseen, vaan ne “ryöppäytyvät” siinä keittoa tehdessä itsestään, joten niiden maku ja terveysominaisuudet jäävät kaikki keittoon. (Jos haluat lisätietoa nokkosten terveysominaisuuksista ks. Ninan nokkosgnocchi- resepti). Lapsetkin, jotka ovat juuri nyt “kaikenlautasellaolevanvihreänvastustusiässä” , söivät, nokkosen terveellisyydestä käydyn rakentavan keskustelun jälkeen, lautasensa tyhjiksi yhdessä hujauksessa.. (Öhm… Taisin ehkä korottaa hiukan ääntäni ja taisin ehkä mainita, että äiti on selkä vääränä kerännyt nokkosia ja keittänyt niistä keittoa ja nyt sitä pitää maistaa muuten ei tipu yhtään jälkkäriä ja pahimmassa tapauksessa tulee äidin Ipadin pelikielto koko loppuviikoksi…) No joka tapauksessa tärkeintä on, että kun keittoa oli (suuren työn jälkeen), vihdoinkin saatu maistettua, se maistui kuin maistuikin erinomaiselta ja lautaset saatiin tyhjiksi yhdessä hujauksessa! (Eikö se ollutkin niin, että päämäärä pyhittää keinot..??)

image

image

 

Tässä resepti:

NINAN PARAS NOKKOSKEITTO

image

Tarvitset:

Noin 500g (tai niin paljon kuin jaksat kerätä, vähempikin riittää ja enemmästä saa aina vain tuhdimpaa keittoa) nuoria juuri puhjenneita nokkosen versoja

Yhden sipulin (ja jos  sattuu löytymään yhden tuoreen kevät-valkosipulin varsineen)

2-3 perunaa

noin litran raikasta lähdevettä

raffinoimatonta merisuolaa

vastajauhettua mustaapippuria

pari lehteä tuoretta basilikaa

pari oksaa tuoretta timjamia

yhden mausteneilikan

Noin 25g kirkastettua voita (tai luomu voita)

Lorauksen hyvää oliiviöljyä

Reilusti (ainakin noin 30-40g) raastettua parmesaanijuustoa

Kypsiä kik-herneitä noin 100g (tai pienen purkillisen säilöttyjä kik-herneitä)

Noin 150g pieniä keittoon tarkoitettuja luomu täysjyvä speltti-makarooneja (minä käytin  “stelline”-pastaa eli tähden muotoisia pikku makarooneja)

 

image

Ohje:

Pese ja perkaa nokkoset ja hienonna suurimmat lehdet karkeasti veitsellä.

Sulata nokare kirkastettua voita kattilassa. Lisää kattilaan hienonnetut, vielä hieman kosteat nokkosen versot. Anna “ryöppäytyä” viitisen minuuttia miedolla lämmöllä, koko ajan sekoitellen ja vahtien, etteivät nokkoset pääse kuivumaan liikaa ja kärähdä. Kun kaikki kosteus on haihtunut pannulta lisää taas nokare kirkastettua voita ja hienonnettut sipulit ja pari ripausta suolaa ja kuullota taas viitisen minuuttia.

Lisää joukkoon kuoritut ja kuutioidut perunat sekä mausteet. Kuullota vielä hetkinen ja lisää sitten vesi. Anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä reilut puoli tuntia.

Lissä sitten vielä mukaan pikku makaroonit ja kik herneet ja anna kiehua kunnes pasta on “al dente” kypsää. Loppuvaiheessa mausta parmesaanilla, voi nokareella, oliviöljy lorauksella, mustalla pippurilla ja suolalla.

image

image

 

Tarjoile huhtikuinen hymy huulillasi… Huhtikuuhan on oikeastaan aprillikuu, joten pienet huijaukset menevät aprillipilojen piikkiin…

image

 

Herkullista hutikuuta!

Baci, ❤ Nina

image

Ps. Tässä vielä pari kuvaa Italian pääsiäisherkuista

image

 

image

 

 

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s