Ninan kaalikääryleet (&ohraista filosofointia lihan himosta)

31.1.2014

No niin, kun nyt olemme kerran päässeet kaaleihin käsiksi ja kun kerran luomunaudan lihakin on päässyt pois pannasta… , uskalsin laittaa yhden kaikkienaikojen suosituimman reseptini tänne terveysruoka- blogiini. 🙂

Tiukan mittapuun mukaan varsinaista terveysterveys ruokaahan se nyt ei ihan kyllä ole, mutta toisaalta joo; minun ruoka- filosofiani mukaan  kaikki ei-teollinen, rakkaudella  hyvistä, luonnonmukaisista, terveellisistä ja tuoreista aineksista valmistettu sekä oikein, oikeissa mittasuhteissa ja rauhassa nautittu ruoka on terveysruokaa!

Ja terveysvaikutteita ja ravintoarvoja ei tästä ruoasta puutu;  Keräkaali, kuten kaikki kaalisukulaisensa on mitä parhainta terveysruokaa; se pursuaa vitamiineja ja hivennäisaineita, eritoten c-vitamiinia ja kalsiumia sekä syöpää ehkäiseviä aine yhdistelmiä.

Ohra on yksi vanhimmista viljelyskasveista, maailmalla ja Suomessa. Sitä on viljelty yli 9000 vuotta ,(kauemmin kuin vehnää) ja sen terveysvaikutusta on arvostettu ammoisista ajoista lähtien. Antiikin Kreikassa ohraa arvostettin paljon ja esimerkiksi Ippokrates oppilaineen ravitsi itseään usein ohrapuurolla, joka oli maustettu vihanneksilla ja juustolla. Ohraa pidettiinkin filosofien ruokana ja sen uskottiin olevan hyväksi niin fyysiselle kuin psyykkisellekkin terveydelle, sekä vahvistavan intellektuaalia toimintaa. Nykytiede osoittaa,että ohrassa on proteiineja,mineraaleja, vitamiineja sekä kuituja, erityisesti voi mainita fosforin ja potassiumin sekä PP-vitamiinin, joka on tärkeää ruoansulatukselle, seksuaali hormooneille ja sydämen toiminnalle. Ohra puhdistaa ja voimistaa elimistöä, se on hyväksi kehkoille ja puolustuskyvylle sekä äidin maidon eritykselle.

Ja sitten se liha….;Lihaahan on parjattu hurjasti ja tottahan se on, että se on elimistölle kovin raskasta ravintoa, mutta luomu/vapaanakasvaneen karjan(märehtijöiden) lihan on osoitettu olevan hiukkasen muita terveellisempää. Lihassa on proteiineja sekä mm. hyvin imeytyvää rautaa sekä B-12 vitamiinia, jota ei voi saada nykytutkimuksen mukaan muusta  kuin eläinkunnan tuotteista (liha,kala&maito) , siksi täysin vegaania ruokavalioa noudattavan on oltava varuillaan tämän vitamiinin puutostilasta.

Laitan aika harvoin liharuokia, mutta silloin kun kokkailen lihaa käytän aina luomu/ “vapaan karjan” lihaa.          Jooga harrastukseni  ja ayurveediseen ruokavalioon tutustumisen myötä olen kyllä joutunut miettimään, kuinka oikein & terveellistä on syödä kuollutta eläintä ja kuinka paljon negatiivista energiaa keho siitä saa, mutta jos jättäisin lihan pois ruokavaliostani, (jonka voisin vielä ehkä jotenkuten tehdäkin), niin oikeastaan tulisi silloin jättää myös kala pois ja se olisi kyllä jo aika ongelma…Puhumattakaan elämästä ilman italialaisia nahkakenkiä& käsilaukkkuja… 🙂

Niinpä silloin tällöin  ja varsinkin lasten takia, liha kuuluu edelleenkin kokkailuihini. Varsinkin tyttäreni Perla on oikea lihansyöjä, sen sijaan poikani Sepe on enemmän kala-& sieni- miehiä…

Mutta nämä kaalikääryleet kuuluvat molempien herkkuruokiin, en tiedä johtuuko se siitä ,että kun lapset olivat ihan pieniä ja laitoin heille ensimmäisiä kertoja näitä kääryleitä, kerroin uunissa olevan kaalikääryleitä , Sepe taisi kuulla pikkuisen väärin ja juoksi kertomaan innoissaan pikkusiskolle että mamma laittaa tänään käärmekääryleitä ruuaksi!  Ja kurkittuaan uunin ikkunasta sisään he totesivat että käärmekääryleitähän siellä on tai mikä vielä parempaa lohikäärmekääryleitä… Ja siitä lähtien nämä kääryleet ovat kuuluneet suosikkiruokiin…

Minulle kaalikääryleet ovat ehdottomasti syysruokaa, koska mikään ei maistu niin hyvältä kaalikääryleiden kanssa kuin tuoreista puolukoista, ripauksella raffinoimatonta raakaruokosokeria/ palmusokeria maustettu, puolukkasurvos. Ja tämänpä vuoksi en ole niitä kovin usein täällä Italiassa valmistanut. Mutta tänä vuonna olen tehnyt poikkeuksen ja se johtuu ainoastaan siitä, että olen löytänyt niin vastustamattomia (no niin, taas päästiin tähän..;kaalirakkauteeni..) keräkaaleja luomutoriltani. Ja olen siis joutunut korvaamaan puolukkasurvoksen erilaisilla luomuhilloilla (punaviinimarja, villikirsikka, yms.), ei se kyllä ole ihan sama, mutta kääryleistä on silti tullut erinomaisia.

Foto0430

Resepti:

1 iso keräkaali

400g luomu naudan jauhelihaa

1-2 dl keitettyjä luomu kokojyväohrasuurimoita (jos ne ovat täysjyväsuurimoita tätyy niitä liottaa yön yli)                    (Jos et käytä lihaa lisää ohraryynien määrää)

1sipuli

pari valkosipulin kynttä

1 luomumuna

1 rkl luomu soija kastiketta (tamari)

ripaus raffinoimatonta merisuolaa ja vastarouhittua pippuria

tuoretta tai kuivattua meiramia

luomukermaa

luomu vaahterasiirappia( tai tavallista luomusiirappia)

kirkastettua voita eli gheetä tai luomu voita

kaalin keitinveteen tehtyä luomu liha-/ kasvislientä

Tee kaalinpään kantaan ristikkäinen viilto tai koverra kaartion mallinen pala pois.                                                                        Keitä kaalia suolattomassa vedessä, niin kauan että lehdet pehmenevät hiukan (noin 15 minuuttia), jos olet oikein taitava voit myös irrotella lehtiä sitä mukaan kun ne kypsyvät.                                                                                                           Valuta lehdet ja ohenna lehtiruodot nurjalta puolelta ja hienonna sismmät pikkulehdet täytteeseen.                            ÄLÄ HEITÄ VETTÄ POIS!

Keitä ohrasuurimot kaalinkeittoveteen valmistetussa liha-/kasvisliemessä kypsiksi.

Vamista täyte; Sekoita jauheliha, ohrasuurimot, muna, hienonnetut kaalin sisälehdet, sipulit ja mausteet. Mausta vielä pienellä kerma-& siirappitilkalla.

Pistä uuni kuumenemaan 225c. Kuumenna siellä hetkinen korkealaitaista uunipeltiä ja sulata siinä nokare voita.

Rullaa kääryleet; taita paksu kantaosa täytteen päälle, käännä sitten reunat sen päälle ja kiepsauta ympäri. pane pellille reunapuoli alaspäin vieri viereen.

Paista 225c, niin kauan, että ne melkein kärähtävät. Vedä pelti ulos ja valele ohuella siirappinorolla ja kermatilkalla. Käännä nurinniskoin ja paista taas noin 10 minuuttia. Valele taas siirapilla ja kermalla. Käännä takaisin oikein päin ja alenna lämpö 175c. Jatka paistamista pari tuntia, valellen kääryleitä aina silloin tällöin kaalinkeitinveteen tehdyllä liha-/kasvisliemellä, siirapilla ja kermalla. Valelussa on oltava tarkkana kuin porkkana, ettei tule liikaa makeutta, mutta ei toisaalta liian vähänkään…

Parin tunnin kuluttua sammuta uuni. Kaikkein paras olisi jättää kääryleet jäähtymään omia aikojaan uuniin, peittää ne sitten foliolla ja  antaa tekeytyä viileässä yön yli seuraavaan päivään, mutta useimmiten emme malta odottaa, vaan syömme osan niistä heti ja osan lämmitämme seuraavana päivänä uudestaan…

Parhaimmilta kääryleet maistuvat keitettyjen kuoriperunoiden (kääryleiden kastikkeen kera; kastike on herkkua!) ja tuoreen puolukkasurvoksen kanssa.

Filosoofisia käärmekääryle hetkiä!

Baci,Nina

Ps. Sepe ja Perla halusivat tuoda oman panoksensa mamman terveysruoka-blogiin;

Foto0546 Foto0543

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s