Italialaiset kaalikääryleet- Involtini di verza

image

Rakkaat lukijani,

Tässä sitä taas ollaan! Jokseenkin terveenä!!! Vuosien sairastelut takana. Voiko se olla totta?? En uskalla oikein sanoa sitä edes ääneen… Niin hartaasti olen sitä toivonut.

 

Ja nyt minun on kyllä paljastettava, että ei, kaikki tämä ei ollutkaan terveiden elämäntapojen, terveellisen ruoan, joogan yms. ansiota, vaan kylmästi; täysin lääketieteen ansiota, tai oikeastaan lämpimästi; hyvän lääkärin ansiota. ONNEKSI tästä maailmasta sittenkin löytyy vielä hyviä, ymmärtäviä “vanhanajan” viisaita  lääkäreitä, jotka jaksavat kuunnella potilasta kunnolla; paneutuvat potilaan ongelmiin, ja ennenkaikkea ottavat vastuun potilaasta, eivätkä vain sysää joihinkin kokeisiin ja kun kokeista ei löydykkään mitään kuolemantautiin viittaavaa, jättävät tutkimisen sikseen ja jos potilas uskaltaa vielä valittaa samaa vaivaa, sanovat, että parhainta olisi kääntyä nyt kyllä psykiatrin puoleen… Niin tämmöisiä kokemuksia (ja vielä kauheampiakin) minulla on ollut lääkäreistä viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, ja olin siis jo menettänyt kaiken toivoni lääkäreiden suhteen, ja ajattelin, että ainoa mikä pystyy enää auttamaan minua, ovat superruoat, terveelliset elämäntavat jne., mutta erehdyin; silloin kun on oikeasti sairas tarvitaan lääkäriä tai siis Hyvää Lääkäriä… Ja rakkaat lukijat ja kaikki jotka olette menettäneet tai menettämässä toivonne; tässä teille ilouutinen; Hyviä inhimillisiä lääkäreitä on olemassa!

Mutta toisaalta, kiitos pitkän sairastelun olen oppinut hurjasti asiota; laittamaan  terveellistä ruokaa, pitämään huolta itsestäni (ja lähimmäisistäni), joogaamaan, niin ja tietysti; löytänyt Suuren Rakkauteni, lehtikaalin…

Ja nyt kun kerran voi terveet elämäntavat heittää romukoppaan…, 🙂 niin arvatkaapas mitä aion tehdä??? Ei, en menen lähimmälle nakkikioskille, vaikka aika lähellä ollaankin..; Teen liharuokaa raakamakkarasta!

image

Oikeastaan tein näitä  kaalikääryleitä lehtikaali-ikävääni, vaikka tiedänhän minä, että ei lehtikaali ole mihinkään kadonnut elämästäni, vaan odottaa maan alla sopivaa hetkeä putkahtaakseen taas kerran sulostuttamaan elämääni; sellaista tämä elämä on, joskus pitää vain uskoa ja luottaa siihen, että kaikkea ei aina voi nähdä, kaikkea ei aina voi ymmärtää järjellä,(tai selvittää tietokoneella..), täytyy vain rakastaa ja olla iloinen siitä, että saa kokea jotain niin suurta ja ihmeellistä…  Vaikka täytyy myöntää, että en voi katsella ilman  pientä mustasukkaisuuden pistosta kaikkia teitä, jotka noin vain ympäri vuoden laitatte ruokaa lehtikaalista, leikkaatte lehtikaalia, riivitte lehtikaalia, haudutatte lehtikaalia, hierotte lehtikaalia, kirjoitatte kirjaa lehtikaalista, tai muuten vain vaahtoatte siitä miten ihana se on…  Silloin minun pitää kyllä ottaa itseäni niskasta kiinni; Nina, nyt ole jogiina! Mustasukkaisuus romukoppaan! Lehtikaalin tehtävähän on tehdä hyvää kaikille maailman ihmisille, ja jos joku muukin saa siitä voimaa, tai tulee terveeksi tai on yhtä hullaantunut siihen kuin minä, (joka on kyllä ihan mahdotonta…), on se kaikki myös minun hyvä ja minun suuri iloni! Sillä kaikki se hyvä, jota tapahtuu jollekulle toiselle, tapahtuu myös minulle; mitä enemmän terveitä, hyvinvoivia, tasapainoisia, onnellisia ja rakastuneita ihmisiä tässä maailmassa on, sitä paremmaksi maailma aina vain tulee ja sitä parempi jokaisen ihmisen täällä on elää… Oikeastaan voisi siis sanoa, että lehtikaali vie meidät kaikki kohti  rauhaisempaa maailmaa…! (Mutta silti minun on pakko tunnustaa yksi asia; kun televisiosta tulee Michel Obama hieromassa lehtikaalia amerikkalaisnuorten chipsejä varten.., en vain millään pysty ajattelemaan maailmanrauhaa, vaan minun on vaihdettava kanavaa…; Rva Obama, olet naimisissa Amerikan presidentin kanssa, please, jätä lehtikaali rauhaan..!)

 

image

Ok. Maailmanrauhasta takaisin kaalikääryleihin..; Nämä italialaiset kaalikääryleet muistuttavat tekotavaltaan aika lailla suomalaisia sukulaisiaan, mutta kun nyt Italiassa ollaan ne täytetäänkin raakamakkararisotolla, joka valmistetaan erikseen. (Jos haluat tehdä kasviruokaversion, voit käyttää lihan sijaan saksanpähkinöitä). Maku näissä sukulaiskääryleissä on kuitenkin aikalailla erilainen; suomalaisen siirapin makeuden korvaa italialainen suolainen parmesaani… Vannoutuneena suomalaisten kaalikääryleiden kannattajanakin täytyy myöntää, että nämä korvikekääryleetkin ovat  aika herkullisia! Tässä ohje:

 

NINAN ITALIALAISET KAALIKÄÄRYLEET

image

Tarvitset:

Yhden isohkon Savoyn kaalin (Italiassa tästä käytetään nimitystä verza)

Noin 300g täysjyvä-risottoriisiä (esim. Baldo)

Sipulin

pari valkosipulin kynttä

kuorimattoman luomu porkkanan

lehtisellerin varren

3 italialaista luomu raakamakkaraa, noin 300g, (voit käyttää myös jauhelihaa, esim. lampaan/karitsan jauheliha, näin pääsiäisen lähestyessä, sopii tähän hyvin)

tuoretta meiramia

raffinoimatonta merisuolaa

vastajauhettua pippuria

puolilasillista vakoviiniä

Litran pari kasvislientä (jos jaksat tehdä itse, ohje löytyy artisokkarisotto-reseptini yhteydestä, jos taas haluat päästä helpommalla, sulata kaalinkeitinveteen luomu kasvisliemikuutio)

Kirkastettua voita eli gheetä (tai luomu voita)

Noin 80 g raastettua parmesaani-juustoa

image

Ohje:

Revi savoyn kaalista isoimmat ulko- lehdet irti, (ainakin 12kpl.), ja ohenna paksuinta lehtiruotoa. Keitä kaalinlehdet suolalla maustetussa vedessä pehmeiksi ,noin viitisen minuuttia. Säästä keitinvesi ja tee siihen kasvisliemi.

Silppua pienemmät sisälehdet.

Tee risotto:

Kuullota “soffritto”; sipuli, valkosipuli, porkkana ja selleri nokareessa kirkastettua voita, isossa kattilassa (minä käytän paineilmakattilaa). Puristele joukkoon raakamakkara,(lapset rakastavat tehdä tämän!), ja ruskista se koko ajan sekoittaen. Lisää riisi ja kuullota sitäkin hetki. Laita mukaan vielä kaalinlehtisilppu ja loraus valkoviiniä. Keitä hetki, kunnes viini on melkein haihtunut. Lisää sitten joukkoon kasvislientä vähän kerrallaan, niin että riisi peittyy ja pysyy koko ajan kosteana. Keitä kunnes riisi on “al dente” kypsää. Kypsennyksen loppuvaiheessa mausta vielä suolalla, pippurilla, tuoreella meiramilla ja parmesaaniraasteella.

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Laita uunivuoka, jossa on nokare kirkastettua voita hetkeksi uuniin, niin että voi sulaa.

Ota työtasolle kaalinlehdet ja täytä ne risotolla. Kääräise ne kaalikääryleiksi ihan samalla tavalla kuin suomalaisetkin sukulaiset. (Jos risottoa jää yli, se on herkullista myös ihan sellaisenaan).

Lado italo-kääryleet vieriviereen uunivuokaan. Mausta vielä suolalla ja pippurilla, ghee-nokareilla ja parmesaaniraasteella, ja valele tilkalla kasvislientä. Paista lämpimässä uunissa reilut viitisentoistaminuuttia, kunnes kääryleet ovat kauniin ruskeista.

Tarjoile höyryävän kuumina maailmanrauha mielessäsi!

Buon appetito!

 

Baci, Nina ❤

image

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s