Hyvin huonosti leikattua pastaa a la Nina – Maltagliati con ortica, fave, piselli e pecorino

Rakkaat lukijani,

Olemme siis päässeet kevääseen…, vastakohtien vuodenaikaan, joka saa minut vuosi vuodelta yhtäaikaa toiveikkaaksi ja toivottomaksi, lämpimäksi ja kylmäksi, surumieliseksi ja iloiseksi, kaihoisaksi ja leikkisäksi, rauhalliseksi ja hermostuneeksi, toimeliaaksi ja samalla täydellisen laiskaksi….

Esimerkiksi olin aivan varma, etten ikinä enää jaksa laittaa yhtään mitään ruokaa, enkä varsinkaan kirjoittaa mistään enää blogissani…

(Arvannettekin jo varmaan mistä tämä oikein johtuu… No niin, oikein arvattu; lehtikaaliaika täällä Italiassa on taas kerran päättynyt… Eikä minulla ole minkäänlaista inspiraatiota laittaa ruokaa..; voitteko kuvitella, olen kohta kolme vuotta (!?!) ollut korviani myöten, tai siis pitäisikö sanoa mahaani myöten.., rakastunut lehtikaaliin ja  laittanut ruokaa vain ajatellen sitä… Siis kaikkihan tietävät sen tieteellisen tosiasian, että rakastumisen huuma kestää vain korkeintaan kaksi vuotta ja sitten hiipuu pois… No niin, taas kerran tuli todistettua, ettei tiede aina olekaan oikeassa…; jos ette usko niin kokeilkaa vaikka itse; etsikää oikein kauniin vihreä, jämäkkä ja rapean rehti lehtikaali ja yrittäkääpä olla rakastumatta, jos ette onnistu ja rakastutte niin alkakaapa laskea kuinka kauan rakkaus lehtikaaliin kestää..; minä tiedän jo vastauksen, vaikka tiede todistaisikin kaikkea muuta; Ikuisesti!)

image

..Näin siis kevät sai minut taas jälleen kipeäksi, kaihoisaksi ja laiskaksi, (onko aina pakko jaksaa syntyä uudestaan???), sekä  tuntemaan itseni täydellisen typeräksi (miten sitä nyt näin voi yhden kaaliin vuoksi.., italiaksi sanotaan; perdere la testa= menettää päänsä, siis oman kaalinsa…??). Ja sitten ajatukseni kiirivät muille maille, jossa lehtikaalia saa ympäri vuoden.. (Olen kuullut, että jossain ihanan romanttisissa ravintoloissa esimerkiksi Pariisissa, lehtikaalia tarjoillaan ties minkälaisina taianomaisina herkkuina..), ja tulen aina vain surullisemmaksi ja haluttomammaksi näkemään kevään ihanan viheriöinnin ympärilläni…

image

..Kunnes kevät itse yllättääkin minut ihanuudellaan ja saa minuun taas vauhtia ja energiaa; pyöräretkellä törmäsin näihin ihaniin nokkosiin (ja olin aivan heti terve ja pirteä!), ja kun minulla oli vielä poimija-apua mukanani, niin eihän siitä voinut olla syntymättä mitään muuta kuin jotain aivan herkullista, joka minun on ehdottomasti pakko jakaa kanssanne! Elämä voittaa aina! Kukat poksahtavat auki, kun niiden aika on kukoistaa; kaikella on tarkoituksensa ja aikansa; kaikki syntyy uudelleen, kunhan vain jaksaa uskoa siihen.. (lehtikaalikin)!  Hyvää ja terveellistä ruokaa pitää aina jaksaa laittaa; se on yksi elämän tärkeimmistä asioista, sitä ylläpitävä voima,  sen perusedellytys! (Ja oikeastaan sitä syntyy uudestaan aina laittaessaan ja syödessään jotain oikein herkullista ja terveellistä ruokaa.. Vai..?)

image

Ennen reseptiä kuitenkin muutama sananen Suomessa ennen niin tärkeästä ja nyt miltein täysin (typerästi) unhoon jääneestä hienosta ja hyvästä kasvista, härkäpavusta. Härkäpapu on yksi vanhimmista viljelykasveista ja tärkeimmistä kasviproteiinin lähteistä, varsinkin köyhemmän väestön keskuudessa, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Pysymme siis edelleen köyhäily-syömis-teemassa ja taas voimme todeta, miten hyvä olisi ollut pysyäkin aina köyhähkössä ruokavaliossa, ilman niin sanottujen “uudistusten”puuttumista  asiaan…; 60-luvun täysin typerien “uudistusten” joukossa härkäpavun viljely loppui miltein täysin Suomessa ja nyt sitä viljellään enää lähinnä vain rehuksi… Onneksi  täällä Italiassa kaikkia ohjeita, sääntöjä, artikloita ja  uudistuksia ei oteta niin kauhean kirjaimellisesti ja vakavasti, vaan  tiedetään, että tärkeintä tässä elämässä on kuitenkin elää inhimillisesti, maanläheiseti, (syödä aina, vaikka mitä kävisi, hyvin ja terveellisesti), nauttia elämästä, vaalia kulttuuria& perinteitä, ja maalaisjärkeä saa aina käyttää vaikka kuka sanoisi mitä… Ja niinpä tuore härkäpapu on täällä pysynyt jo muinaisten roomalaisten ajoista lähtien, yhdessä parsan ja herneiden kanssa yhtenä suurimmista (ja terveellisimmistä) kevään herkuista. Härkäpavut kätkevät sisäänsä paljon hyvää tekeviä aineksia kuten aminohappoja ja mineraaleja;  erityisesti rautaa ja sinkkiä, sekä mm. kaaliumia, magnesiumia, kalsiumia, seleeniä ja fosforia, aminohapoista mainittakoon L-dopa niminen aminohappo, joka auttaa kehoamme tuottamaan aivoihimme dopamiiniä, joka taas on avuksi  masentuneisuuteen (hei, siis täydellistä  kevät-kaihon hoitoon.., kyllä se luonto aina tietää oikeat keinot..!), tai keskittymisvaikeuksiin ja joidenkin tutkimusten mukaan myös Parkinsonin taudin hoitoon on saatu tuoreita härkäpapuja popsimalla parempia tuloksia, kuin itse lääkkeellä, joka sisältää L-dopa aminohappoa… Lisäksi härkäpavuista saa hyvää kasvisproteiinia sekä vitamiineja; C- ja B- vitamiineja, erityisesti foolihappoa, sekä myös Omega 3-, ja 6- rasvahappoja. Saadakseen kaiken irti härkäpapujen terveellisyydestä ne olisi hyvä syödä tuoreina, kypsentämättöminä, sitäpaitsi uuden sadon, juuri maasta nostetut kauhean suloiset pikku- härkäpavut ovat ihan mahdottoman makeita ja maukkaita ja kun olet yhden maistanut et voikaan enää pysähtyä, vaan niitä menee hetkessä useampikin… (Liekö L-dopa, joka saa meidät näin keväällä himoitsemaan härkäpapuja..??)

image

Mutta nyt itse asiaan eli reseptiin:

NINAN HYVIN HUONOSTI LEIKATTUA PASTAA NOKKOSTEN, HERNEIDEN, HÄRKÄPAPUJEN JA PECORINO-JUUSTON KERA

Ensin valmistamme maltagliati-pastan, (joka sopii meidän perheelle erittäin hyvin, koska se sananmukaisesti tarkoittaa huonosti leikattua pastaa ja meillä kaikki ovat aina niin kauhean innoissaan laittamassa ruokaa ja pääsemässä “ekana” leikkaamaan pastaa ja tekemään sitä ja tätä.., että hirveän hyvin leikattua pastaa on turha odottaa…)

Tarvitset:

noin 225g jauhoja (yleensä täällä italiassa käytettäisiin durum-vehnä-jauhoja, mutta minä käytin luomu kamut-jauhoja)

reilut 100g raikasta lähdevettä

hyppysellisen raffinoimatonta merisuolaa

Ohje:

Punnitse jauhot huolellisesti..

image

image

Tee jauhoista “fontana” leivinalustalle..

image

Kaada “fontanan” keskelle kädenlämpöinen vesi ja hyppysellinen suolaa..

image

Sekoita kädellä.. (No nyt päästiin asiaan!)

image

image

Tee taikinasta pallo ja pistä mahdollisimman kuivaan paikkaan tekeytymään noin puoleksi tunniksi..

image

Puolen tunnin kuluttua kauli taikina ohueksi levyksi.

image

image

Leikkaa taikinasta epämääräisiä ruutuja; tee viillot ensin pitkittäin… (Huom. Apulainen, tämä ei kuitenkaan ole mikään Formula 1- rata..!)

image

Ja sitten poikittain..

image

image

Lopuksi siirrä hyvin huonosti leikatut ruudut odottamaan kuivaan paikkaan (Älä lado niitä liian tiheään päällekkäin, muuten ne voivat tarttua kiinni toisiinsa)

image

Valmista sillä välin kastike;

Tarvitset;

noin 500g nuoria nokkosen lehtiä

noin 500g kuorimattomia tuoreita härkäpapuja

noin 3dl kuorimattomia tuoreita herneitä

kevätsipulin ja tuoreen kevätvalkosipulin varsineen

noin 60g pecorino- juustoa

kirkastettua voita, hyvää oliiviöljyä

raffinoimatonta merisuolaa

mustaapippuria

image

Ohje;

Puhdista nokkoset huolellisesti ja hienonna ne.

Perkaa herneet ja härkäpavut. Härkäpavut tulee puhdistaa näin:

(Tervetuloa Perlan papupata porisi pankolla- härkäpapujen kuorimis-kouluun! );

Aukaise pavun palko ja ota pavut ulos.

image

Kuori papu ulos ohuesta uloimmasta kuoresta;

image

Tee kynnellä pieni reikä ulkokuoreen

image

ja “plupsauta” papu ulos kuorestaan.

image

image

image

(Hei, ei papuja poskeen, vaan kulhoon..!)

Jos haluat päästä helpommalla kuorimisessa keitä papuja  pari minuuttia kiehuvassa vedessä, jolloin ulkokuori lähtee todella helposti pois. Minä en keittänyt, koska halusin papujen säilyttävän kaikki terveelliset ominaisuutensa.. Ja lisäksi koska minulla oli niin hyvää ja hauskaa kuorimisapua!

Paloittele pecorino-juusto saman kokoisiksi ja näköisiksi palasiksi kuin juuri leikkaamasi pasta

image

Pistä huuhdellut ja hienonnetut nokkoset vielä vähän märkinä isohkolle paistinpannulle. Kuumenna niin kauan, että kaikki vesi on kuivahtanut pannulta, lisää sitten nokare kirkastettua voita tai oliiviöljyä ja hienonnettu kevätsipuli&-valkosipuli. Kuullota jonkin aikaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää sitten riivityt herneet ja härkäpavut. (Jos kastike tuntuu liian kuivalta lisää tilkkanen maltagliati pastan keitinvettä).

Keitä maltagliati-pasta isossa pasta-kattilassa, suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä kypsäksi. Pasta on kypsää, kun se nousee pinnalle kellumaan. (Siihen kuluu ihan pikku hetki, parisen minuuttia).

Kun pasta on kypsää, valuta se lävikössä ja yhdistä paistinpannulle nokkoskastikkeen sekaan. Lopuksi lisää joukkoon myös pecorino-juusto viipaleet ja loraus hyvää oliiviöljyä.

Tarjoile hyvin huonosti leikattu pasta höyryävän kuumana  kylmänäkin kevätpäivänä, kiitollisena kevään uudestisyntymisen ihanasta julmuudesta!

image

Buon appetito!

Baci, Nina                     ❤

image

image

image

image

image