Feminismiä, kvinoaa ja herneitä a la Nina! Minestra di quinoa e piselli

 

Rakkaat lukijani, tunnustan olen ollut vähän laiska ruokakokeilujen suhteen…, johtunee osittain siitä, että olen pysynyt terveenä ja vihdoinkin saan täysin, jokapäiväisesti omistautua laululle, eikä mikään voi estää tai keskeyttää tätä työniloani, (paitsi nyt tietysti: “mamma on nälkä, mamma on jano, mamma tuu pyyhkiin pylly, mamma Perla häiritsee leikkejäni, mamma Sepe löi, mamma saanko pelaa iPadilläsi, mamma saadaanko katsoa telkkarista Star Warsia”…jne, mutta uskokaa tai älkää, tämä kaikki tuntuu aivan lasten leikiltä 🙂 verrattuna siihen, että tulisin taas kerran kipeäksi, juuri kun olen pääsemässä jyvälle siitä, mistä tässä laulamisessa oikein on kyse…, ja pitäisi taas kerran pitää viikkojen tai kuukausien taukoa laulamisessa) ; on NIIN ylellistä, että saan joka päivä jatkaa siitä mihin jäin edellisenä päivänä ja olen siitä NIIN kiitollinen! Myönnettäköön, että toisaalta kokkausintoni väheneminen johtuu varmaankin myös siitä, ettei minulla ole käytössä lempi ruoka-ainestani, ainoata joka saa minut inspiroitumaan täydellisesti  ja unohtamaan kaiken muun… Ja olen siitä tavattoman surullinen, jotenkin poissaoleva ja hämmentynyt ja käyttäydyn kuin mikäkin höyrypää… Miten sitä nyt näin voi antaa koko sydämensä yhdelle kaalille ja olla niin rauhaton, jos ei tiedä, että kaalin siemenet ovat hyvässä turvassa ja tallessa maan kätköissä ja voivat hyvin, saavat aurinkoa ja vettä.., vaikka eihän se tietenkään ole minun asiani huolehtia siitä… Odotan kuitenkin innolla Suomen kesää; äitini on kylvänyt lehtikaalinsiemeniä kesämökin kasvimaalle, etten ihan vajoaisi masennukseen ( kyllä psykoanalyytikko- äidin luulisi tietävän…), kuka tietää vaikka pääsisinkin  kesällä tekemään pitkästä aikaa oikein kunnon lehtikaalimuhennosta!  (Tai sitten jos en, niin ei se haittaa eihän tässä maailmassa aina voi saada kaikkea mitä haluaa, olenhan saanut jo niin paljon hyvää lehtikaalin voimalla; terveyttä ja kaikkea; jos nyt on toisten onnellisten vuoro kokkailla sydämensä kyllyydestä saakka, niin olen iloinen heidän puolestaan. Minä saan onneksi laulaa; laulu vie aina toiseen, parempaan maailmaan). Tässä teille nyt vielä kuitenkin tämän keittokevään viimeinen keitto, pidetään se terveellisenä, eikä liian suolaisena, (ei siis kyyneliä mausteeksi..!).

image

Täällä Italiassa kevät on mansikoiden ja tuoreiden herneiden aikaa, samalla lailla kuin kesä Suomessa; tunnenkin itseni aika onnekkaaksi; saan nauttia tuoreita luomu mansikoita ja herneitä koko kevään ja sitten jatkaa vielä Suomessa, nyt kun satokausi täällä Italiassa alkaa olla jo lopuillaan ja mansikat ja herneet alkavat väistyä muiden herkkujen, aprikoosien ja kirsikoiden ja meloonien tieltä. Olen aina rakastanut suomalaisia mansikoita ja herneitä ja mainostanut niiden ihanuutta ja ainutlaatuisuutta myös ulkomailla, mutta täytyy myöntää, että myös täällä Italiassa luomutorilta ostamani TUOREET herneet ja mansikat ovat aika herkullisia. Mutta ollakseen makeita ja ihania, niiden on tosiaankin oltava tuoreita, juuri poimittuja…Tästä pääsemmekin siihen mihin jäimme viime kerralla, nimittäin tuoreuteen. Luin tässä erään artikkelin siitä, mistä puhuin edellisessä postissani, ruoka-ainesten hapettumisesta  ja sen vaikutuksesta terveyteemme; nyt on tutkittu myös sitä, että jauhotkin hapettuvat hyvin herkästi ja menettävät siinä samalla suuren osan ravintoarvoistaan, eivätkä ole enää silloin terveydelle hyvää tekeviä, vaan päinvastoin, siksi olisikin hyvin tärkeää tietää, että esim. leipä jonka olet kaupasta ostanut olisi leivottu juuri jauhetuista jahoista ja samaten tietysti myös jauhot, joita käytät itse leipomiseen olisivat juuri jauhettuja, tämä on tietysti käytännössä ihan mahdotonta ja niinpä parhain vaihtoehto olisi jauhaa kotona käytettävät jauhot itse… (seuraava sijoituksen kohde olkoon siis jauhomylly… ), tai ainakin pitäisi huolehtia siitä, että ostetut jauhot säilytetään oikein kotona (hyvin suljettuina, valolta ja lämmöltä suojattuna, parhain paikka olisi jääkaappi, mutta minulla ainakin jääkaapissa ei kyllä ole tilaa jauhopurkeille, joten olen tehnyt nyt kokeen vuoksi  ruokaa jokseenkin ilman jauhoja tai sitten jauhanut tehosekoittimella käyttämäni jauhot, esim.kaurahiutaleista saa helposti taatusti tuoretta jauhoa yleiskoneella..).

image

Näin astuikin  mukaan kokkailuihini  quinoa, ( tai siis suomeksi kai kvinoa), Inkojen pyhä siemen, josta he käyttivät nimeä chisiya mama, kaikkien siementen äiti. Se ei siis ole viljaa, vaan kasvi, joka on sukua pinaatille ja punajuurelle ja sen ravintoarvot ovat huikeat;siinä on hurjasti proteiinia, välttämättömiä aminohappoja, ravintokuitua, flavonoideja, E, C ja B 2 vitamiineja,fosforia, rautaa ja magnesiumia. Se on hyväksi  verenkiertosysteemille, sydämelle, lihaksille ja siitä saa runsaasti hyvää energiaa. Espanjan valloituksen jälkeen tämän Andien kansojen pyhän kasvin viljely lähestulkoon lakkautettiin katolisen pyhän viljan vehnän viljelyn tieltä. Ajatella, millainen paikka tämä maailma olisikaan, jos kaikki söisivätkin valkoisen vehnän sijaan kvinoaa ja  voisivat hyvin ja olisivat terveitä ja energisiä ja vahvoja ja samalla herkkiä, herkkiä kunnioittamaan toisia ja antamaan arvoa kaikkein pienimillekkin asioille! Tästä tulikin mieleeni ajatus, joka minulla on usein pyörinut mielessäni; miten turhaa on taistella naisten ja miesten tasa-arvon puolesta tässä maailmassa, joka on jo alunperin rakennettu “miesten maailmaksi”, miesten ehdoilla, maailmaksi, jossa valloitetaan, jossa tavoitellaan koko ajan suoraviivaisesti hyötyä, jossa niin sanotut naiselliset ominaisuudet, kuten herkkyys ja tunteilu ja esimerkiksi “höpöttäminen” ovat toisarvoisia ominaisuuksia; eihän maailma olisi tällainen, jos naiset olisivat sen rakentaneet; naiset olisivat varmaankin rakentaneet yhteiskunnan ihan toisin; kaikki olisi erilaista; kaupungit ja kirkot olisivat erilaisia, politiikka ja päätöksentekotavat olisivat varmaankin hurjan erilaisia, talot ja tiet olisivat erilaista…jne. Nyt ollakseen “tasa-arvoisia”, tai siis vaikuttaakseen tässä maailmassa johonkin, naisten pitää ikäänkuin pistää syrjään, “toisarvoisiksi” kaikki naiselliset ominaisuutensa ja vaikuttaa tässä maailmassa miesten lailla ja miesten ehdoilla, olla miehiä, mikä ei mielestäni ole kyllä tasa-arvoa ollenkaan, päinvastoin… Niin, olen aina ollut jollakin  tapaa “antifeministi”; naiset ja miehet ovat erilaisia ja hyvä niin; naisten pitäisi saada olla naisia ( ja miesten miehiä), eihän se ole tasa-arvoa, että naiset muuttuvat miehiksi (tai miehet naisiksi), oikeaa tasa-arvoa (ja feminismiä) on mielestäni se, että naiset tulevat arvostetuiksi naisina, saavat vaikuttaa asioihin naisten tavalla pehmeillä arvoilla, tunteilla, “höpöttäen”, olla tasa-arvoisia naisina! Siinähän se koko elämän ihanuus juuri piilee, että miehet ja naiset ovat erilaisia! No niin, en tiedä miten eksyin kvinoasta feminismiin, mutta palataan takaisin  tähän maailmaan, miesten kovaan tieteelliseen maailman ja kvinoaan… Kvinoaa olisi hyvä liottaa jonkun aikaa ennen käyttöä tai ainakin se tulee huuhdella hyvin moneen kertaan ennen käyttöä mieluiten lämpimällä vedellä, siinä on näet lievästi myrkyllistä saponiiniä,(punainen, quinoa reale sisältää vähiten saponiiniä), joka tulee huuhdella pois terveellisyyden ja hyvän maun vuoksi. ( Näettekö taas terveellisyys ja maukkaus kulkevat käsi kädessä!). Alkalinen vesi sopii erinomaisesti kvinoan keittämiseen, se tainnuttaa sen pienen kirpeyden. Alkalinen vesi muuten (ja varsinkin se vesikone) on meillä vieläkin kova sana; niinkuin mainitsin viime postissa, tiesin että laitteestamme saa hapanta vettä siivoukseen , mutta että se mullistaa näin meidän kotisiivouksen en osannut kuvitellakkaan; Sepe kun tulee koulusta kotiin, ensimmäinen asia, mitä hän haluaa tehdä on alkaa siivota (tai, no niin suihkuttelemaan “aqua acida fortea” mustalla spray-pullolla ympäriinsä..).

image

 

image

 

image

 

image

 

Ja Perla oli kerran ihan pikkuhetken hoidossa ja ehti piirtää jo hoitotädille vesilaitteemme, siinä olikin sitten selittämistä, mikä tuo laite oikein on…

image

 

image

 

Ja kuten sanoinkin jo, alkalinen vesi saa keitot maistumaan niin herkullisilta!

Niinpä päätinkin jakaa kanssanne tämän kvinoa- hernekeitto- reseptin, joka saa ihanan italialaisen häivähdyksen pesto-kastikkeesta.

image

Kvinoa ja herneet ovat muutenkin olleet ruuanlaittoni perusta parin viimeisen viikon aikana. Ne ovat täydellinen pari. Täydentävät toisiansa. Herne, joka on täynnä vitamiineja (etupäässä c-vitamiinia ja foolihappoa) ja mineraaleja (kaaliumia, magnesiumia, rautaa ja kalsiumia) ja jonkun verran proteiineja ja kuituja, muttei niin kauheasti, verrattuna muihin papu-sukulaisiinsa, saa lisäpontta kvinoan proteiineista ja kuiduista. ( Herneen kuoret ovat muuten erittäin mineraalirikkaita ja antavat erityisen hyvän maun kasvisliemille; älä missään tapauksessa heitä niitä pois! Muutenkin melkein kaikki kasvikset tulisi hyötykäyttää kokonaan, esimerkkinä voisin mainita, että täällä Italiassa nauriin lehdet ja versot ovat aivan hirvittävän arvostettuja ja niistä tehdään todella herkullisia pastakastikkeita, mutta se nauris itsessään ei ole niin arvostettu, vaan niitä annetaan lähinnä karjan ja eläinten ruoaksi, juuri toisinpäin kuin Suomessa, jossa naatit heitetään pois ja nauriit syödään… Entä jos yhdistäisimme nämä kaksi ajattelutapaa ja käyttäisimme koko kasviksen…? Niin ja parsan kovat varren alaosat tulisi käyttää keittoihin ja liemiin antamaan makua, puhumattakaan sitruunoista ja appelsiineista joista tulisi aina raastaa myös kuori antamaan makua ja terveyttä jälkiruokiin, leivonnaisiin, kastikkeisiin jne….).

Keitän kvinoaa aina ison kattilallisen kerralla, jotta keitettyä kvinoaa löytyy jääkaapista; kylmästä kvinoasta ( ja herneistä ), voi kehitellä vaikka millaisia nopeasti koottuja kokoonpanoja. Minä olen rakennellut siitä kylmiä lautasia tai salaatteja raakojen herneiden ja muiden kauden kasvisten (raakojen tai höyrytettyjen) kanssa, jotka olen maustanut tekemälläni yrttisellä vuohenjugurtti-oliiviöljy- sitruuna ( ja huom.myös sitruunankuori!) -salaatti kastikkeella.

image

 

image

 

Lapsille olen tehnyt omat ” salaatit”, ilman ” vihreitä”, jotta ruokarauha olisi taattu… Siis käytännössä vain kvinoaa ja herneitä, jotka molemmat maistuvat kaikkeavihreäävastustaville lapsille, (herneet eivät nähtävästi ole tarpeeksi vihreitä ollakseen boikotoitavien asioiden listalla…) ja ehkä vähän parsaa, kurkkua tai porkkanaa. Tämän lasten salaatin olen maustanut ripauksella suolaa ja oliiviöljyllä.

image

 

Tässä teille nyt kuitenkin se lupaamani kvinoa- hernekeittoresepti;

image

KVINOA- HERNE – KESÄKEITTO

Tarvitset;

nokareen kirkastettua voita tai oliiviöljyä

noin 150g (mielellään yön yli liotettua) kvinoaa

noin 150g kuorittuja tuoreita herneitä

2 pientä kesäkurpitsaa

pienen nipun parsaa (jos sattuu vielä löytymään, tulee myös oikein hyvää ilman)

kevät /kesä sipulin varsineen

yhden lehtisellerin varren

noin litran ionisoitua alkalista vettä (tai raikasta lähdevettä)

oliiviöljyä

raffinoimatonta merisuolaa tai himalajan suolaa

vastajauhettua mustaapippuria

pari ruokalusikallista pestokastiketta (minä teen peston aina itse, kun se on niin paljon parempaa, mutta jos haluat voit käyttää myös valmista purkkipestoa… Tee vähän isompi erä kerralla, niin voit käyttää sitä spaghettiin ja muihin ruokiin. Säilytä jääkaapissa.)

 

 

Ninan pestoon tarvitset:

reilun kourallisen pinjansiemeniä

reilun nipun basilikaa

valkosipulinkynnen

raffinoimatonta merisuolaa tai himalajan suolaa

vastajauhettua mustaapippuria

noin 50g raastettua parmesaanijuustoa

suurinpiirtein lasillisen hyvää oliiviöljyä

 

Ohje;

Aloita tekemällä pesto;

Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla hetkisen, kunnes ne ovat “hikoilleet” ja saaneet vähän väriä. Hienonna ne tehosekoittimessa ja lisää sitten mukaan myös basilika, hienonnettu valkosipuli, parmesaaniraaste, suola ja pippuri, anna koneen käydä ja lisää oliiviöljyä pienenä norona vähän kerrallaan, kunnes pestokastikkeesi on jokseenkin juoksevaa ja tasaista.

Huuhtele kvinoa moneen kertaan lämpimällä vedellä. Keitä se omaan määräänsä nähden kaksinkertaisessa suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ( noin 15 minuuttia).

(Huom.siis peston ja kvinoan voit valmistaa etukäteen)

Hienonna sipuli varsineen ja paloittele kasvikset. Kuori tuoreet herneet. Sulata kattilassa nokare kirkastettua voita. Kuullota siinä sipuli ja pieneksi paloiteltu sellerinvarsi. Lisää sitten herneet, kuutioidut kesäkurpitsat ja paloitellut parsat. Mausta suolalla. Kaada päälle alkalinen vesi / lähdevesi ja anna kiehua noin 20 minuuttia hiljaisella tulella.

Annostele kvinoa lautasille tai keittokulhoon ja kaada sen päälle lämmin keitto. Mausta keitto suolalla, pippurilla, pestokastikkeella ja oliiviöljy lorauksella.

Tarjoile iloisin mielin!

 

image

Oikein hyvää kesää!

 

 

(Vaikka meillä on kyllä jo alettu odottaa joulua…; kun äiti vaan lauloi ja lauloi, olivat toimeliaat lapset kirjoittaneet joulupukille…)

image

 

image

(Suomentajan huomautus; spada laser on lasermiekka)

 

Baci, Nina   ❤

image

 

 

 

Ps. Tässä teille vielä kesälukemisiksi Perlan (5v.) ihan itse kirjoittama ja kuvittama satu!

imageimageimageimage

 

image

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s