Arkiparsakaalipasta& ayurveedis-makrobioottinen ruokasaarna; predica ayurvedica

Kaali-teema jatkuu;

Kaikki  loppuu aikanaan.. Ja niin kimchi- lounaiden loputtua, söin kaikki lounaani makrobioottisessa ravintolassa, täytyy myöntää, että aluksi en niinkään itse makrobioottisen filosofian ja- ruoan tähden, vaikka olin kyllä innostunut jo luomuruoasta silloinkin, vaan pikemminkin, siksi, että meillä oli sellainen oikein mukava tyttöporukka ystävättärieni kanssa ja tapasimme aina yhdessä lounaalla siellä ja juorusimme kaikesta maan ja taivaan välillä niin että makrobioottinen ravintola raikui; lounaan jälkeen tosin menimme aina piazzalle kahville ja söimme myös jotain sokeri-herkkuja, joten makrobioottisen ruoan terveysvaikutus tuli kyllä kumottua… ( nyt olen onneksi viisastunut ja kypsynyt ja kasvanut, ja minusta on tullut vastuullinen terveysruokablogin kirjoittaja ja osaisin antaa oikean arvon makrobioottisuudelle ja menisin piazzalle vain… öhm, hätä-tapauksissa….). Niin ja lisäksi makrobioottisessa ravintolassa oli  myös sopiva hintapolitiikka opiskelijan budjetille; lounas opiskelijoille 2euroa…

Nyt kun tuli nostettua tämä makrobioottisuus esille, niin halusin sanoa siitä pari sanaa ja samalla myös antaa panokseni ravintopyramiidi-keskusteluun, jota olen Suomessa nähnyt käytävän;

Makrobioottinen keittiöhän on Suomessa aika tuntematon verrattuna muuhun maailmaan, eihän meillä ole edes yhtään oikeaa makrobioottista ravintolaakaan ( Italiassa niitä on lähes jokaisessa surehkossa kaupungissa). Makrobioottinen ruoka on kasvisruokaa, ilman suolaa, sokeria , valkoisia jauhoja, maitotuotteita, ja munia. Kiellettyjä ovat myös koisokasvit; perunat, munakoisot, paprika ja tomaatit. Koisokasvit, (kasvit, jotka kasvavat yöllä) sisältävät myrkyllisiä aineita, joiden on todettu aiheuttavan riippuvuutta (esim. tupakka kuuluu koisokasveihin) ja häiritsevän kehon puolustusmekanismeja.

Myöhemmin olen tutustunut myös ayurveediseen ruoanlaittoon ja siihen, miten  ruokavalio on ehdottoman tärkeä, oikeastaan tärkein asia sairauksien ennaltaehkäisyssä ja niistä paranemisessa. Ayurveedinen filosofia on hyvin vanha ja monisyinen ja vaikea selittää muutamalla sanalla, koska siihen kuuluu myös  ihmisten luokittelu eri  elementteihin (vesi, tuli, ilma), mutta se mikä minusta siinä on hyvin tärkeää ja josta jokainen voisi ottaa opiksi on se, että sen lisäksi mitä syö on hyvin tärkeää MITEN syö ja mitä ruokia yhdistelee toistensa kanssa. On hätkähdyttävää, miten vanhat oppineet jo kauan ennen tiedemiehiä, tiesivät mikä on hyväksi elimistölle;  (Ja hätkähdyttävää on myös se, miten tiede on sen kaiken todistanut oikeaksi.)

Niin, siis uusi ravintopyramiidi, josta niin kohistaan (ja ravintopyramiidit yleensäkkin ) ovat mielestäni aivan liian yleistettyjä ja sanoisinko jotenkin liian “laitosmaisia” ohjeita siitä miten pitäisi syödä. On toki tärkeää syödä runsaasti kasviksia ja kokojyväviljaa ja hyviä rasvoja, siitä olen aivan samaa mieltä ja on oikein hyvä, että se tuodaan esille.  Mutta usein ihmiset käsittävät nuo pyramiidit niin, että joka aterialla tulee syödä kaikkea mitä pyramiidissä on ja siitä voidaan jo olla useaa mieltä…; Jos olet täysin perusterve ihminen, eikä sinulla ole minkäänlaisia terveysongelmia voit sen vielä tehdäkkin (  ja silloinkin ruoan laatuun; tuoreuteen, luonnonmukaisuuteen sekä siihen miten syö; rauhassa ja hyvin pureskellen, tulisi kiinnittää huomiota), mutta jos sinulla on ongelmia terveyden kanssa, silloin ei missään tapauksessa tulisi syödä samalla aterialla kaikkea mitä pyramiidi pitää sisällään.

Meille ihmisille hyvin tärkeä asia kokonaisvaltaisen terveytemme kannalta on ruoansulatus ja entsyymien osallistuminen siihen.  Monissa vanhoissa kulttuureissa tämä on  käsitetty jo kauan kauan sitten ja tietoja ja oppeja tästä on vaalittu. Täällä Italiassakin kuulee usein kysyttävän; “Hai digerito bene?”, Oletko sulattanut ruoan hyvin? Ensi alkuun minua ihmetytti (ja nauratti) , (ja nolostuttikin.. ) tämä kysymys kauheasti, mutta nyt olen ymmärtänyt sen syvemmän tarkoituksen; eli jos ruoka on sulanut hyvin, olet siis syönyt hyvin, ruoka on ollut hyvää ja ennenkaikkea tehnyt sinulle hyvää.

Tässä muutamia perussääntöjä siitä miten pitäisi yrittää syödä, jos haluaa ruoansulatuksensa toimivan optimaalisesti ja näin siis ihan oikeasti edistää joka aterialla terveyttään; ennaltaehkäistä sairauksia ja erityisesti auttaa itseään parantumaan ruoan avulla.

(Huom. En  siis ole itse keksinyt päästäni näitä sääntöjä, mutta olen kyllä yrittänyt noudattaa niitä ja olen oikein tyytyväinen siihen miten ne ovat toimineet. Epäilijöille tiedoksi; säännöt ovat myös tieteellisesti todistettuja!)

Sinun pitäisi;

Syödä mahdollisimman yksinkertaisia aterioita.

Välttää eri proteiinien yhdistelemistä samalla aterialla, siis ei saisi saisi syödä lihaa, kalaa, munaa, viljatuotteita ja juustoa, toistensa kanssa.

Makeat hedelmät tulisi syödä ennen ruokailua.

Lehmänmaitotuotteita pitäisi käyttää mahdollisimman vähän, ja jos juo maitoa se pitäisi juoda kaukana aterioista.

Koisokasveja tulisi välttää .

Kaikkea teollista ruokaa tulisi välttää.

Valkoista sokeria ja valkoisia jauhoja ei saisi käyttää.

Suolaa tulisi käyttää kohtuudella (ja sen tulisi olla korkealaatuista).

Paistamiseen tulisi käyttää vain kirkastettua voita tai kookosöljyä.

Ja ennenkaikkea tulisi syödä rauhassa, hyvin pureskellen, nauttien hartaudella ja kiitollisuudella hyvästä ruoasta.

Tämmöisiä sääntöjä siis, ei se nyt niin hirveältä kuulostanut, vai? Ei tullut edes kauhean pitkä lista… Mutta ennenkaikkea näiden sääntöjen lisäksi, pitäisi  muista iloita ja nauttia ruoasta, sillä nämä säännöt eivät missään nimessä tarkoita, että ruoassa ei olisi makua eikä siitä tulisi nauttia, päinvastoin; niiden tarkoitus on parantaa ruokamme ja elämämme laatua sekä lisätä kunnioitusta ja rakkautta ruokaa, itseämme ja lähimmäisiämme kohtaan;  Julistaa ruoan ilosanomaa!

No niin, se siitä saarnasta ja takaisin makrobioottiseen ravintolaan, jossa tapasin sitten myös tulevan aviomieheni, joka joutui sattumalta sinne, kun kivivyöry oli tukkinut tien, eikä hän päässyt kotiin mamman luo lounaalle; kuultuaan minun selostavan jotain suomalaista reseptiä ystävättärelleni ja sanottuani sanan miele, (hunaja), hän arvasi,että olen suomalainen (!?!en vieläkään tiedä uskoakko vai eikö…), ja aloitti sitten hurjan väijytyksen& piirityksen makrobioottiseen ravintolaan, niin että loppujen lopuksi päästäkseni ylipäänsä ulos makrobioottisesta ravintolasta minun oli sanottava Si!, (kyllä!)… Ja niin menin naimisiin. Ja sain kaksi maailman ihaninta lasta. Opin, että mamman tärkein tehtävä Italiassa on komentaa perhettä lujalla otteella ja laittaa pastaa tiukalla aikataululla, joten tässä hyvin yksinkertainen arki parsakaali -pasta ohje, joka on helppo ja nopea valmistaa käden käänteessä ja silti oikein maukas ja terveellinen (ja mikä tärkeintä lapsetkin syövät hyvin kaalia, kun se on oikeastaan pastan kastike tai nopeasti kyhätty pesto..).

Foto0578

Parsakaalissa jatkuvat kaalien hyvää tekevät super-ominaisuudet, siinä on A,C,K vitamiineja ja fooli-happoa, kalsiumia ja rautaa; se vahvistaa elimistön puolustuskykyä ja puhdistaa sitä.

Pastana käytän tässä luomu kamut-simpukka pastaa. Kamut on täällä Italiassa hyvin muodikas vilja, jonka suomenkielistä nimeä en tiedä; se on vanha egyptiläistä alkuperää oleva durum-vehnän sukulainen ja siinä on  paljon proteiineja,mineraaleja ja vitamiineja.

Pecorino juuston on uusimpien tutkimusten mukaan todettu sisältävän tärkeitä omega-rasvahappoja ja alentavan huonoa kolesteroolia.

08022014971

4 hengelle  tarvitset;

250-500g parsakaalia

pari valkosipulinkynttä

(jos haluat pepperoncino/chili-paprikan, minä en yleensä laita, kun sitten lapset eivät syö)

noin 400g lyhyttä pastaa; minä käytän kamut-simpukka pastaa, mutta myös orecchiette- pasta käy hyvin

pecorino juustoa raastettuna (mitä enemmän , sitä maukkaampaa..) tai sitten luomu parmesaania

raffinoimatonta merisuolaa tai himalajan suolaa ja vastajauhettua pippuria

Ohje;

Keitä isossa pastakattilassa vesi kiehuvaksi. Lisää pikkuisen suolaa ja paloitellut parsakaalit (ensin varsi ja hetken päästä kukinnot). Lisää myös pasta samaan kattilaan ja keitä al dente. (Meillä pastan maistavat aina lapset).

Sillä välin kun pasta ja parsakaalit kiehuvat, paloittele kuoritut valkosipulinkynnet (ja pepperoncino, jos käytät sitä) ja kuullota niitä pannulla kirkastetussa voissa (tai oliiviöljyssä). Kun pasta on kypsää ota kauhalla jonkun verran keitinlientä ja pistä se paistinpannulle valkosipuleiden joukkoon. Valuta pasta ja parsakaalit ja kaada nekin pannulle. Anna “hypähtää” (italiaksi sanotaan sillä tavalla, en tiedä miten sen kääntäisin…, ehkä; anna olla liedellä ) hetki ja samalla “hienonna” puulastalla parsakaalin kukintoja pestomaiseksi kastikkeeksi. Lisää raastettu pecorino, ripaus suolaa ja pippuria. Eccolo!

Buon appetito!

Baci, Nina

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s