Sadonkorjuu reseptejä syksyyn- Polpette di zucchine& Peperoni ripieni

 

 

 

Rakkaat lukijani,

kesä alkaa olla täällä Italiassakin jo lopuillaan; harrastukset ja koulu on saatu pyörimään kohtalaisen säännöllisesti…, syntymäpäiviä on vietetty…, isoin  lahjapaketti ikinä..,(jossa oli tyttäreni Perlan pikku-harppu) avattu…,

(Oli muuten jännää huomata, miten yli viidentoistavuoden takainen harpisti-minäni, pääsi vauhtiin, ihan kuin ei mitään viidentoista vuoden paussia olisi ollutkaan…, ja miten tämä Italia tuntuu taas vähän enemmän kotoisalta, kun kodissa on harppu… Nähtävästi minun kotini on siellä missä harppuni… Tai sitten siellä missä on lehtikaalini!)

.. Ja on siis aika aloittaa uusi vuosi.. (minulle uusi vuosi alkaa aina syksyllä syntymäpäiväni jälkeen..)..; lipua kohti syksyä, lempivuodenaikaani.., kohti kauniita värejä, kirpeitä aamuja.., ja kohti sadonkorjuuaikaa..; kohti tuoreita juuri maasta nostettuja vihanneksia.., ja kohti uusia herkku-reseptejä!  Täällä Italiassa torikojut tarjoavat mitä värikkäintä silmäniloa; mitä erilaisimpia lajikkeita paprikoita, tomaatteja, munakoisoja, kesäkurpitsoita ja alkaahan oikeita kurpitsoitakin olla jo joukossa.., alammehan lähestyä halloweeniä…! Ja minä en tietysti mitenkään malta olla ostamatta kaikkia noita..; palaan aina torilta valtavien ostoskassien kera, enkä tiedä yhtään mihin kaikki ostokseni laitan..; On siis laitettava ruokaa! Tällä kertaa olen liikkunut ruokakokeiluissani kaukana etelässä, Sisiliassa asti…, tehnyt kokeiluja näillä torin antimilla, kielletyillä hedelmillä… ?!? ( Siis paprikat, tomaatit& perunat, kasvikset, jotka kasvavat yöllä, eivät oikeastaan kuulu makrobioottiseen terveysruokavalioon..).. Ja  saanut kieltämättä aikaan aika mukanaan vieviä kiellettyjä herkkuja… Vaikka on kuitenkin tunnustettava, että yksi asia varjostaa sadonkorjuu-iloani; niin arvaattekin varmaan…; lehtikaalisato taitaa kuivua käsiin ihan kokonaan.., enkä minä tietenkään pysty iloitsemaan oikein kunnolla mistään  ilman tätä ruoka-ainesta, josta on tullut koko keittiöni tukipilari…; välillä vaikutti siltä, että kyllä tämä vielä tästä, ja tein kaikkeni; kastelin, puhuin rakkaudella pitkiä monologeja..,( öö, siis välillä,täytyy myöntää, tunsin itseni kyllä kieltämättä  aika typeräksi..). Turhaa kaikki… Taidan luovuttaa…

No niin siis resepteihin..; Eräällä laulutunnillani jo jokusen aikaa sitten sisilialaissyntyinen laulunopettajani kertoili minulle vuolaita tarinoita siitä, miten hänen lapsuutensa Sisiliassa syötiin… Erityisesti mieleeni jäi kertomus joka aamuisesta raasta sipulista ja valkosipulista tehdystä keitoksesta, jonka ansiosta hän ei  ikipäivänä saanut minkäänlaista flunssaa tai muuta tautia… Ja toinen mieleeni kytemään jäänyt ruokalaji oli kesäkurpitsapyörykät, joiden reseptiä hän intoutui selostamaan oikein hartaudella.. Valitettavasti minulla ei ollut tuolloin muistiinpanotarvikkeita mukana, (eikä äänityslaitekkaan ollut juuri silloin päällä..), joten minun täytyi vain yrittää muistella mitä kaikkea tuosta laulutunnista jäikään oikein päähäni… , (No, Suomessa nuorena tyttönä laulutunneistani jäi usein päähäni ihanien vaatteitten valmistusta..!).

Ja nyt tarjoutuikin oiva tilaisuus (saatuani luomutoriltani valtavasti tuoreita kesäkurpitsoja) kaivaa mielensopukoista tuon laulutunnin oppeja…;

 

NINAN KESÄKURPITSAPYÖRYKÄT

Tarvitset:

Noin 250-300g perunoita

Noin 200-250g kesäkurpitsaa

Yhden kananmunan

Muutaman lusikallisen raastettua parmesaanijuustoa

Yhden tuoreen mintun oksan

Oliiviöljyä

Raffinoimatonta merisuolaa

Vastajauhettua mustaapippuria

Yhden valkosipulinkynnen

Korppujauhoja

Ohje:

Keitä (tai höyrytä) perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi.

Raasta kesäkurpitsat isohkoksi raasteeksi.

Kuori jäähtyneet perunat ja purista ne (mikäköhän tämä on suomeksi??) schiacciapatatella (öö oisko perunapuristimella??? No jokatapauksessa näette kuvasta mistä laitteesta oikein on kyse..) hienoksi soseeksi.

        

Yhdistä isossa kulhossa perunasose, kesäkurpitsaraaste, muna ja parmesaaniraaste. Mausta suolalla, pippurilla ja hienonnetuilla mintunlehdillä.

Tee taikinasta palloja ja pyöräytä ne korppujauhoissa.

Asettele pyörykät leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Pistä pyöryköiden keskelle valkosipulinkynsi. Valele pyörykät öljyllä ja paista 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Tarjoile raikkaan salaatin kera.

 

Toinen Etelä-Italiaan makuihin johdatteleva resepti on täytetyt paprikat. Ruoka, jonka tein viime viikolla tyttärelleni Perlalle, (joka rakastaa paprikoita), kun vietimme “typy-päivää”. Ja tämä kielletystä hedelmästä tehty herkku onnistui kyllä NIIN yli odotusten ja toi meidän typy-päiväämme ihanan viettelevän, rajoja rikkovan säväyksen, että minun on ehdottomasti jaettava se teidän kanssanne…,

Täytin paprikat eilisestä tähteeksi jääneellä kurpitsarisotolla, mutta voit käyttää myös juuri keittettyä maustamatonta täys-,/ puolitäysjyvä risottoriisiä.

    

 

 

NINAN TÄYTETYT PAPRIKAT

 

Tarvitset:

(Tämä on kahden hengen annos, tuplaa tai triplaa ainekset tarvittaessa.)

Yhden ison tuoreen luomupaprikan

Puoli kupillista (keittämätöntä) täys-,/ puolitäysjyvä risottoriisiä     (Tai reilun yhden kupillisen valmista kurpitsarisottoa)

Yhden punasipulin

3 Kypsää (pomodori da sugo=kastikkeeseen soveltuvaa) tomaattia

Kourallisen mustia (hyviä) luomuoliiveja

5-10 Kaprista

Nipun (tai pari oksaa) basilikaa

Nipun (tai pari oksaa)  persiljaa (italialaista, sileälehtistä)

Yhden valkosipulinkynnen

Korppujauhoja

Oliiviöljyä

Raffinoimatonta merisuolaa

Vastajauhettua mustaapippuria

Ohje:

Huuhtele riisi ja keitä se kypsäksi kevyesti suolalla maustetussa vedessä. (Jos käytät valmista risottoa niin hyppäät tietenkin tämän vaiheen yli).

Kalttaa tomaatit; Käytä ne kiehuvassa vedessä, vetäise kuori pois ja pilko pieniksi palasiksi.

Hienonna sipuli ja kuullota sitä pienellä paistinpannulla oliiviöljyssä tai kirkastetussa voissa hetkisen. Lisää sitten 2/3 hienonnetuista tomaateista ja keitä kastike kokoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Pane sivuun odottamaan.

Yhdistä isossa kulhossa keitetty, (hiukan jäähtynyt) riisi (tai valmis risotto), loput tomaatit, pilkotut oliivit ja kaprikset, sekä hienonnettu persilja,basilika ja valkosipulinkynsi. Mausta suolalla ja pippurilla.

Halkaise iso paprika puoliksi. Poista siemenkota, ylimääräiset siemenet ja mahdolliset vaaleammat säikeet.

Täytä paprikan puolikkaat riisi-seoksella. Pistä ne oliiviöljyllä tai kirkastetulla voilla voideltuun uuunivuokaan (tai leivinpaperilla vuoratulle uunipellille). Levitä päälle tekemäsi tomaattikastike (jos tomaattikastike on kuivunut liikaa, voit jatkaa sitä parilla lusikallisella vettä). Peittele paprika-vuoka alumiinifoliolla ja pistä 180 asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi.

Kypsennyksen loppuvaiheilla ota folio pois ja ripottele paprikoiden päälle korppujauhoja ja lorauta pieni noro hyvää oliiviöljyä. Nosta uunin lämpö 200 asteeseen ja paista paprikoita vielä kymmenisen minuuttia, kunnes korppujauho on saanut kauniin ruskean värin.

Tarjoile ja typyttele oikein olan takaa!

 

Oikein hyvää syksyä, uutta alkua, vuotta, syntymäpäivää (tai sitten syntymättömyyspäivää..)  ja sadonkorjuuta!

   

 

Baci, Nina                   ❤

 

Ps. Grazie Maestra Lia per l’ispirazione!

 

 

 

 

 

 

 

 

Advertisements

Give me five-muffins

 

 

 

Rakkaat lukijani,

Näin Jaakon päivän kunniaksi: Raikkaita Tuulahduksia Suomen Suloisesta Suvesta!

Tämä kesä on ollut (ainakin tähän asti), todellakin… aikamoisen..raikas.. En ole silti mitenkään pystynyt luopumaan joistakin kesään ehdottomasti kuuluvista traditioista, niinkuin esimerkiksi siitä, että aamu-uinnille kuuluu mennä mökillä joka aamu ja niinpä olenkin nyt kuukauden ajan aloittanut aamuni satoi tai paistoi ( siis oikeastaan satoi ja tuuli..), 16-18 asteisessa vedessä hampaat kalisten polskien.. (jos ei tästä karaistu, niin ei sitten mistään..!). Ja olo on kyllä ehdottomasti raikastakin raikkaampi… ja aamut NIIN virkeitä ja virkistäviä…

Toinen traditio, mistä ei mitenkään sovi luopua on, että naistenviikolla kuuluu tehdä mustikkapiirakka, mutta minkäs teet, kun mustikat ovat pelästyneet tätä yltiöpäistä raikkautta, eikä metsästä löydy kuin joitakin hassuja marjoja.. No, näin kauhean karaistuneena, raikastuneena ja virkistyneenä ei mitenkään sovi jäädä neuvottomaksi; (ei koskaan mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin..), sainpahan hyvän syyn kehitellä uusia ennennäkemättömän raikkaita reseptejä.. . Ja näistä metsän muutamista marjoista ja hyvästä tahdosta  saa kuin saakin aikaan ihania suussasulavia (ja terveellisiä) jauhottomia & sokerittomia muffinsseja!

Tässä teille uuden uutukainen (ja erityisen raikas) reseptini;

 

NINAN JAUHOTTOMAT JA SOKERITTOMAT MARJAMUFFINSSIT RAIKKAASEEN VIIDEN TÄHDEN KESÄ-PÄIVÄÄN

 

Tarvitset:

100g auringonkukansiemeniä

Reilut 50g manteleita (tai pähkinöitä)

1 tl leivinjauhetta

Hyppysellisen raffinoimatonta merisuolaa

Reilut 50g voita

5 rkl hunajaa

5 tl jauhettua kardemummaa (jos haluat vähemmän maustettuja, niin laita vähemmän.. Numero 5 vain sopi niin hyvin näihin viiden tähden-, viiden munan-, kello viiden -, give me five-, Coco Chanelin ja minun onnennumero -muffinsseihin.., ja sitäpaitsi kardemumma lämmittää ihanasti näitä raikkaita kesäpäiviä…)

Vaniljatangon

5 munanvalkuaista

Niin paljon metsämarjoja, kuin tämä raikas kesämme on meille suonut (minä käytin mustikoita ja metsämansikoita)

 

 

Ohje:

Paahda auringonkukansiemenet ja mantelit kuumalla paistinpannulla liedellä tai uunissa leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 180 asteessa, kunnes ne ovat saaneet hieman väriä ja tuoksuvat ihanasti. Tähän kuluu joitakin minuutteja. Varo paahtamasta liikaa, etteivät ne kärähdä ja saa katkeraa sivumakua.

Jauha paahdetut siemenet ja mantelit hienoksi jauhoksi tehosekoittimessa tai sauvavatkaimella.

Lisää auringonkukansiemen-mantelijauhoihin leivinjauhe ja hyppysellinen suolaa.

Sulata pienessä kattilassa voi ja sekoita siihen hunaja, kardemumma ja vaniljatangon raaputettu sisus. Jäähdytä hetki.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Yhdistä varovasti alhaalta ylös käännellen auringonkukka-mantelijauho- ja  hunaja-voi-seos valkuaisiin.

Lusikoi taikina muffinssivuokiin. Pistä jokaisen muffinssin päälle ainakin viisi mustikkaa… ja aho-mansikka.

Paista 180 asteisessa uunissa, noin 20 minuuttia, kunnes muffinssit ovat kauniin ruskeita. ( Ne saavat jäädä sisältä hieman kosteiksi).

 

Tarjoile pää kylmänä, ja sydän lämpimänä!

 

Ja pidä varasi, sillä en turhaan nimennyt näitä muffinsseja give me five- muffinsseiksi…

 

…Sillä asetettuani muffinssit kahvipöytään ja käännyttyäni hakemaan kahvia kuppeihin, siinä noin puolessa minuutissa olivat pöydässä olijat ( siis omat hyvin kasvatetut lapseni..) ahmaisseet viisi muffinssia per nenä suihinsa ja muffinssi vati oli melkein tyhjä…

 

Raikkaita viiden tähden kesäpäiviä!

 

 

Baci, Nina        ❤

 

Ps. Kiltti Jaakko olisiko mitenkään mahdollista, että tänä vuonna heittäisitkin ihan vaan vaihteen vuoksi kuuman kiven…??? (Tiedäthän sinäkin, että vaihtelu virkistää…, niin  ja ehkä raikastaakin…)

 

 

 

 

Ninan kesäyön unelma herätys; kuusenkerkkä-& ketunleipäsmoothie – Risveglio dal sogno di mezz´estate con frullata di cime di abete & acetosella

 

 

Rakkaat lukijani,

On vehreä keski- kesä!

Ja mikä olisikaan ihanampaa kuin herääminen kesäyön unen jälkeen lintujen lauluun, havumetsän tuoksuun, auringon hellän energiseen syleilyyn ja tämän ah, niin ihanan raikkaan, hyvää tekevän, metsäisen smoothien makuun!

Minä kyllä ajattelin etten postaile  mitään, vaan vietän täysillä kesälomaa, mutta sitten metsäretkellä poikani Sepen keskittyessä sienten etsimiseen, tyttäreni Perla ja minä keräilimme kuusenkerkkiä ja ketunleipiä ja aamulla tein niistä niin ihastuttavan raikkaan ja metsäisen smoothien, joka jo tuoksullaan lupailee unelmaisen ihanaa heräämistä energiseen kesäpäivään! Etten siis mitenkään voi olla jakamatta tätä ihanuutta teidän kanssanne. Joskus kesäyön unesta herääminen on niin haikeaa ja vaikeaa, että tarvitaan jotain, joka sano sinulle ” se oli vain unta ja unelmaa, totuus ja arki on kädessäsi, tässä vehreässä metsässä, joka kätkeytyy tähän lasiin..!”

(Ok… Olen ehkä lukenut vähän liikaa runoutta, näinä kesä-iltoina.. Mutta ajatelkaapa rakkaat lukijani, että saatan jopa unohtaa lehtikaali-ikäväni tätä smoothieta maistellessani; olen niin toivonut joka aamu herääväni lehtikaalin makuun ja saavani vihdoinkin laittaa oikein kunnon  lehtikaalismoothien, juuri sellaisen oikeanlaisen, kotoisen, kesäisen, mutta turha toivo; kesäyönunelmaa kaikki tyyni; ei lehtikaalin lehtikaalia, ei edes pieniä taimia missään.., siis; muhikoot nyt omissa huippukokkien liemissä.., enkä aio enää häiritä typerästi sen kasvua, en edes pikkuriikkisenkään kurkistella onko kaikki nyt varmasti hyvin siellä maan alla, sotken vain koko kasvimaan ja pahoitan  itseni ja muidenkin mielen…, vaan nautin kesästä ja kesäyön unesta heräämisestä; onhan minulla  kuusenkerkkiä, ketunleipiä, kyynelhelmiä, kesäistä energiaa, runoja, metsää ja musiikkia..).

 

Tässä teille resepti:

NINAN KUUSENKERKKÄ-&KETUNLEIPÄSMOOTHIE UNELMAN IHANAAN KESÄAAMUUN

 

Tarvitset:

kourallisen yön yli liotettuja para-pähkinöitä

reilun kourallisen nuoria kuusenkerkkiä (kiiruhda niitä keräämään, sillä pian keskikesän jälkeen nekin ovat vain unelmaa..)

jokusen ketunleivän (varo liioittelemasta runollisen näköisten hentoisten ketunleipien kanssa, sillä oikeastaan ne ovat aika tujuja pakkauksia; niissä on aika lailla oksaalihappoa, joten suuret määrät eivät tee hyvää, mutta toisaalta ne ovat oikeita c-vitamiinipommeja ja elimistön tehopuhdistajia!)

yhden tuoreen mintun oksan

yhden banaanin

lorauksen kylmäpuristettua tynimarjamehua

puolikkaan sitruunan mehun & raastetun kuoren

pienen palasen tuoretta kurkumaa (noin 1/2 cm)

pienen palasen tuoretta inkivääriä (noin 1/2cm)

ruokalusikallisen kookosnektaria

pari desiä raikasta lähdevettä

 

Ohje:

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa täydellä teholla (tai sauvavatkaimella) muutaman minuutin ajan.

Nauti, kesäyön unesta, heräämisestä ja siitä hiuksenhienosta uutuisesta rajasta, niiden välillä, jonka vain erityisen herkät ihmiset, (tai Shakespearea,näin kesäyön unen kunniaksi lainatakseni, vain hullut ja runoilijat..), voivat aistia!

 

Terveydeksi!

Runollista kesän jatkoa…!

 

  

Baci, Nina           ❤

 

 

 

 

Ninan idätetyt vaaleanpunaiset kik-herneet punajuurien kera- Ceci germogliati con le rape rosse

 

 

Rakkaat lukijani,

 

Tällä kertaa aion ylistää teille idättämisen ihanuutta ja koko-kasvisten syömisen kauneutta!

Varsinkin teille sinne koto-Suomeen tämä tulee vielä ehkä hiukkasen aikaa tarpeeseen, (Öhöm.., luulin näet tätä kirjoittaessani, että teillä on vielä lunta ja jäätä, mutta sitten sainkin kuulla, että siellä onkin helle ja lämpimämpää kuin täällä..), sillä niin kuin olen aikaisemmissa posteissani saarnannut; ruoka raaka-aineiden tärkein ominaisuus on tuoreus, sekä maun että terveyden kannalta… Kaikki kasvikset kun alkavat menettää vitamiinejaan, terveellisyyttään ja makuaan heti kun ne on poimittu,.., ja Suomessa tuoreita juuri poimittuja/ maasta nostettuja kasviksia on (ehkä) vielä pikku hetki odoteltava.., vaikka olisi oma kasvimaa ja kaikki…

   

Tähän hätään tulevat avuksi idut; idätetyissä siemenissä ja pavuissa on nimittäin herätelty henkiin kaikki se potentiaalinen voima, mitä kasvi tarvitsee kasvaakseen, ja kun syömme idut saamme tämän voiman ja energian käyttöömme sekä kaupanpäälliseksi kaikki tuoreet vitamiinit sekä hivenaineet, jotka idättäminen on moninkertaistanut! Niin ja sitten ne entsyymit, joita niin kipeästi tarvitsemme; idätetyissä kasviksissa niitä on sata kertaa enemmän, kuin raaoissa kasviksissa, (puhumattakaan tuhansia kilometrejä matkustaneista, kaupan hyllyillä viikkoja lojuneista ja tuntikausia keitetyistä kasviksista..). Hienoa, eikö vain! Tätä tarkoittaa elävän ravinnon syöminen!

 

Myöskin koko-kasviksen käyttämisestä olen aiemmin saarnaillut… Ja nyt kun luomutorilta löytyi näitä ihastuttavan kauniita, juuri maasta nostettuja punajuuria naatteineen, en missään tapauksessa halunnut heittää naatteja pois, vaan tehdä niistä kauniin, terveellisen ja maistuvan pedin punajuurilleni ja idätetyille kik-herneilleni!

 

 

Tässä teille resepti;

NINAN IHMEELLISEN IHANAT IDÄTETYT VAALEANPUNAISET KIK-HERNEET PUNAJUURIEN SEKÄ NAATTIEN KERA

 

Tarvitset;

Kupillisen idätettyjä kik-herneitä

 

Idättäminen tapahtuu näin;

Pistä kik-herneet likoamaan yön  yli raikkaaseen kloorittomaan veteen.

Aamulla huuhtele ne ja laita sterilisoituun (kiehuvalla vedellä huuhdeltuun ) lasipurkkiin. Lasipurkin päälle laita sideharsoa tai juuston tekoon käytettävää puuvillakangasta. Kankaan ympärille kiepsauta kuminauha. Pistä purkki esim.lävikköön ylösalaisin 45 asteen kulmassa, niin että kaikki vesi pääsee valumaan ulos. ( Huom. Kik-herneet eivät saa peittää kokonaan kantta, vaan ilman tulee päästä virtaamaan vapaasti purkkiin ja veden tulee valua ulos!).

Huuhtele kik-herneesi aamuin illoin, laittamalla purkkiin kankaan läpi raikasta klooritonta vettä, huljuttele pari kertaa ja laita taas ylösalaisin 45.asteen kulmassa lävikköön valumaan.

Kun kik-herneisiisi on kasvanut hännät, jotka ovat suurin piirtein  herneen itsensä mittaisia, on idättäminen onnistunut, (tämä kestää yleensä noin neljä päivää), ja voit käyttää kik-herneesi.

Muistathan käyttää idättämiseen vain puhtaita luomu kik-herneitä!  (Ei luomut, eivät mitä luultavimmin edes idä.)

 

pari punajuurta naatteineen

pari ruokalusikallista oliiviöljyä

yhden ruokalusikallisen balsami-viinietikkaa

pari ruokalusikallista vasta puristettua luomusitruunan mehua ja ripauksen sitruunan raastettua kuorta.

tuoretta rosmariinia

raffinoimatonta merisuolaa

vastajauhettua mustaapippuria

yhden tuoreen kevätvalkosipulin varsineen

yhden pienen kuivatun pepperoncino- paprikan

kirkastettua voita/ oliiviöljyä

joitakin saksanpähkinöitä

 

Ohje:

Irrota punajuurista naatit. Pese naatit huolellisesti ja pilko isoimmat lehdet pienemmiksi. Pese myös itse punajuuret ja pistä ne höyrykattilaan. Höyrytä kypsiksi (noin puolisen tuntia). Kokeile kypsyys haarukalla. ( Voit myös paahtaa punajuuret foolioon kääräistynä 180-200 asteisessa uunissa). Kuori ja paloittele punajuuret sopivan kokoisiksi kuutioiksi. Sekoita ne ja kik-herneet kulhossa ja mausta hienonnetulla rosmariinilla, suolalla, mustallapippurilla, oliiviöljyllä, balsami-viinietikalla sekä raastetulla sitruunankuorella &-mehulla.

Pistä huuhdellut ja pilkotut naatit paistinpannulle ja kypsennä joitakin minuutteja niin, että niistä haihtuu vesi ja ne pehmenevät. Lisää sitten pannulle nokare kirkastettua voita tai oliiviöljyä, paloiteltu kevät-valkosipuli varsineen ja kuivattu kokonainen pepperoncino-paprika. Kuulottele joitakin minuutteja. Ota sitten pepperoncino pois pannulta ja  mausta naatit suolalla ja mustallapippurilla.

Asettele tarjoiluastialle ensin kypsät naatit ja sitten punajuuri-kik-herne-seos ja lopuksi kuoritut ja paloitellut saksanpähkinät.

Tarjoile sisäistä energiaa huokuen. Nauti rauhaisasti maistellen, kaiken maistuvan energian talteen ottaen!

 

Minä olin muuten viime viikonloppuna yhden maailman kokeneimman jooga-opettajan Lois Steinbergin seminaarissa (Huh, vieläkin tuntuu joka ikisesssä lihaksessa ..). Hän on erityisesti perehtynyt joogan tervehdyttäviin ominaisuuksiin ja hän sanoi että 90% syypää kaikkien sairauksien puhkeamiseen on stressi, (myös geneettisten), ja jos vain oppisimme hallitsemaan stressiämme, ja ottamaan kaikki elämän eteemme tuomat asiat tyynen rauhalliseti , syvään hengittäen (sekä tietenkin opiskelisimme asiaan kuululuvalla hartaudella hengittämisen jaloa taitoa,  pranayamaa, päivittäin), olisimme aina terveitä!

(Niin, ja jos taas haluatte tulla kuolemattomiksi, pitäisi teidän vanhojen jooga-kirjoitusten mukaan tehdä jooga-asento nimeltä viparita`-asana (ylösalainen, jalat ylhäällä asento), joka päivä 4 tuntia ja 20 minuuttia…! Kukaan ei ole tainnut tässä tuhansien vuosien aikana vielä haluta niin kovasti kuolemattomaksi, että olisi yrittänyt tätä…)

No niin tämän idätyskurssin ja jooga-opetuksen jälkeen, (ja viime sunnuntaisen äitienpäivän kunniaksi; muistakaa äidit: lapsenne rakastavat teitä kaikessa epätäydellisyydessännekin enemmän kuin uskottekaan!), tarjoan teille vielä italian oppitunnin; tässä teille kaksi lasteni kouluaineita, jotka luin silmät kyynelissä ja sydän sykkyrällä. (Ne eivät kuitenkaan ole mitään äitienpäivän kunniaksi kirjoitettuja aineita, vaan ihan tavallisia tänä keväänä kirjoitettuja kouluaineita. Perlan aineen aihe oli Kuvailen itseäni, jossa hän jostain syystä itsensä kuvailun ohella ehti kuvailla myös äitiään yhdellä kaiken tyhjentävällä lauseella; äitini laittaa aina hyvää ruokaa ja kauniit vaatteet minulle. Siis joogan ja laulun ohella kaksi muuta intohimoani tuli lueteltua…  Ja Sepen aineen aihe oli Henkilö, jolla on aina kauniita ajatuksia ei voi koskaan olla ruma. Kuvaile henkilö, jolla on kauniita ajatuksia. Ja hän kuvaili Mamman! )

 

Energistä ja Rauhaisaa kesää!

(Taideteos Perla B.)

 

 

 

 

 

Baci, Nina           ❤

 

  

 

 

Ps. Tässä teille vielä pari kuvaa viulisti-maalivahdista, joka on ollut niin kiireinen tänä toukokuuna, etteivät paparazzit ole onnistuneet saamaan hänestä melkein muutakuin työkuvia …

 

 

 

 

 

 

 

Sepen ja kaikkien isien Seppolet- Zeppole di San Giuseppe

Rakkaat lukijani,

Tänne Italiaan on tullut kevät…

Ja kuten varmaan muistattekin, minä en ole mikään erityinen kevät-ihminen…

Yhtäkkiä on aivan liikaa kylmää valoa ja paistetta ja kirkkautta.. Ja aivan liian vähän, sitä mitä oikeasti kaipaan, pehmeyttä, lämpimiä värejä, ja niin.., arvaattekin jo kai…; lehtikaaliaika on taas jälleen kerran täällä Italiassa  auttamattomasti ohi…; vuosi vuodelta otan tämän uutisen aina vain vakavammin ja tulen aina vain surullisemmakasi ja tunnen elämäni aina vain tyhjemmäksi.., (tämä on varmaankin sitä vanhenemista…??.). En haluaisi nytkään yhtään mitään muuta kuin olla sisällä keittiössäni, laittaa intohimoisesti ruokaa lehtikaalista, tuntea lehtikaalin maun ja sen tervehdyttävän vaikutuksen..

Sen sijaan makaan piknik-peitteellä auringon paisteessa, puron solistessa iloisesti ja lintujen laulaessa herkeämättä.. Yrittäen karistaa  pois viimeisimmätkin rippeet syksystä ja talvesta, sekä virittää itseni juhlatunnelmaan…;

Meillä täällä Italiassa on tänään juhlapäivä; Festa di San Giuseppe. Juhlimme Giuseppeä eli suomeksi Joosefia eli Jeesuksen isää (tai siis isäpuolta), ja sen myötä kaikkia maailman isiä. Täällä Italissa ei siis vietetä isänpäivää silloin kun muualla maailmassa, marraskuun toisena sunnuntaina, vaan tänään, eivätkä juhlat olekaan mitkään ihan pikku juhlat, vaan Giuseppeä juhlitaan oikein komeasti; aatto-iltana keräännytään kaikkialla polttamaan suuria kokkoja, niinkuin Suomessa juhannuksena..

Ja myös herkutellaan aikalailla, (vaikka keskellä paasto-kautta olemmekin, mutta Italiassa kaikkein tärkeintä on aina välillä vähän rikkoa sääntöjä…, poikkeushan vain vahvistaa säännön… Vai..?). Nämä Zeppole di San Giuseppe ovat perinteisiä Giuseppen- päivän herkkuja varsinkin Etelä-Italiassa, ja ne valmistetaan perinteisesti öljyssä uppopaistamalla, niinkuin munkit Suomessa, mutta minä tein näistä Sepen-päivä pikinikille  “terveysversion” (Kyllä,tänään on myös poikani Sepen nimpparit!), ja paistoin ne uunissa tuulihattujen tapaan, ja kyllä ne siltikin menivät kuin kuumille kiville…

 

Tässä ohje:

NINAN SEPPOLET- ZEPPOLE DI SAN GIUSEPPE A LA NINA

 

Tarvitset:

250g jauhoja ( minä käytin valkoisia Kamut-jauhoja)

250g vettä

160 g luomuvoita

6 luomumunaa

noin 1 tl suolaa (täällä Italiassa voi on suolatonta, jos käytät suolattua voita, voit vähentää määrää)

 

Vaniljaiseen täytekreemiin eli Crema pasticceraan tarvitset:

noin 5 dl luomu täysmaitoa

vaniljatangon

6 kananmunankeltuaista

150g sokeria (minä käytin ruokosokerista tehtyä luomu-tomusokeria)

30 g jauhoja (edelleen Kamut)

20g perunajuhoja

 

Suklaiseen  koristekreemiin:

4-5rkl raakakaakojauhetta

tomusokeria koristeluun

 

Ohje:

Sekoita kattilassa vesi, paloiteltu voi ja suola.

Keitä kiehumapisteeseen saakka. Kun keitos poreilee ja alkaa kuplia, lisää jauhot kaikki kerrallaan.

Ota hetkeksi pois liedeltä energisesti sekoittaen, kunnes taikinasta on tullut kumimainen ja kiiltävä ja se irtoaa kattilan reunoilta helposti.

Pistä se sitten vielä hetkeksi takaisin liedelle pariksi sekunniksi koko ajan sekoittaen.

Kumoa taikina työtasolle ja vaivaa sitä ensin taikinakaapimella ja sitten kun se on tarpeeksi jäähtynyt käsin.

Vatkaa munat kevyesti pienessä kulhossa.

Kun taikina on vaivattu ja jäähtynyt, lisää munat pikkuisen kerrallaan taikinaan.

Vatkaten energisesti..

Ennenkuin lisäät uuden munasatsin, tulee edellisen olla kokonaan imeytynyt taikinaan.

 

 

Laita valmis taikina pursottimeen ja pursota pellille noin 5cm.levyisiä ympyröitä.

 

Paista ensimmäiset 10 minuuttia 200 asteisessa uunissa, alenna sitten lämpö 180 asteeseen ja paista noin 25 minuuttia. Älä ole liian utelias; UUNINLUUKKUA EI SAA AVATA KESKENKAIKEN!

Jäähdytä Seppolet .

 

Valmista täyte eli Crema Pasticcera:

 

Kiehauta maito ja vaniljatanko isossa kattilassa.

 

Vatkaa isossa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

 

Lisää jauhot siivilän läpi.

Sekä lämmin maito.

Kaada seos takaisin kattilaan, jossa olit lämmittänyt maidon. Keitä  hiljaisella tulella koko ajan vispilällä sekoittaen.

Kun Crema alkaa saostua keitä vielä pari minuuttia, nyt puukauhalla sekoittaen.

 

Ota toiseen kulhoon noin 1/3 kreemistä ja sekoita siihen raakakaakojauhe.

 

Kun Seppolet ja täyte ovat täysin jäähtyneitä, leikkaa Seppoleista hattu pois ja pursota sisään yksi kierros vaniljakreemiä.

Pistä hattu takaisin ja pursota päälle yksi kierros vaniljakreemiä.

Lopuksi pursota koristeeksi suklaakreemiä ja koristele Seppolet tomusokerilla (ja esikoilla).

 

Onnea Sepelle ja  kaikille isille!

Auguri a Giuseppe e tutti i papà !

 

 

Baci, Nina                 ❤

 

 

 

 

Ninan suklaiset laskiaispullat- Pandolci al cioccolato

 

Oikein hyvää ystävänpäivää rakkaat lukijani!

img_0501

Säästän teidät näin ystävänpäivän kunniaksi kaikenlaisilta saarnoilta ja terveysvalistuksilta… Ja annan teidän vain nauttia, päätä sen enempää vaivaamatta, näistä todella herkullisista ja suussasulavista suklaapullista… Voitte ilahduttaa niillä sydänystäväänne, tai sitten lohduttaa niillä särkynyttä sydäntänne… (Pullat, niiden tekeminen ja syöminen, ovat mielestäni mitä parasta lääkettä sydänsuruihin… Meillä kipeä Sepe vaivasi taikinan suurella ystävänpäivärakkaudella unelman kuohkeaksi!)

 

 

NINAN SUKLAISET LASKIAISPULLAT

 

img_0468

 

Pellilliseen suklaapullia tarvitset:

 

noin 500g jauhoja (minä käytin vaaleita luomukamut-jauhoja)

130g vettä

130g maitoa

noin 120g hunajaa

pussillisen kuivahiivaa (täällä Italiassa yhdessä pussissa on 10g)

noin 20g kookkossokeria (tai raffinoimatonta ruokosokeria)

2 munaa

1/2 tl raffinoimatonta merisuolaa

1 tl juuri jauhettua kaardemummaa

50g voita

100g tummaasuklaata (tai valmiita suklaapisaroita)

oliiviöljyä

Ohje:

 

Tee ensin jonkunsortin “lievito madre” (suomeksi kai taikinajuuri?); lämmitä 50g reseptin maidosta ja 50g vedestä kädenlämpöiseksi ja sulata joukkoon hunaja ja vähän alle puoli pussillista kuivahiivaa. Sekoita joukkoon 100g jauhoista. Pistä taikinajuuri oliiviöljyllä voideltuun kulhoon (miel.lasiseen) ja anna kohota  lämpimässä paikassa, kelmulla ja liinalla peitettynä kaksinkertaiseksi (pari, kolme tuntia).

img_0331

Parin kolmen tunnin kuluttua lämmitä pienessä kattilassa loput maidosta ja vedestä  kädenlämpöisiksi, sulata joukkoon loput hiivasta ja sokeri.

img_0335

Tee taikinajuuren keskelle pieni reikä “fontana”. Johon lisäät vähän kerrallaan jauhoja ja maito-vesi-hiiva-sokeri- seosta, koko ajan sekoittaen, ensin (puu)haarukalla tai vispilällä ja sitten lopuksi, kun taikina tulee paksummaksi,  käsin vaivaten.

 

img_0338

img_0354

img_0358

Lisää myös 1 muna ja huoneenlämpöinen paloiteltu voi, sekä suola ja hienonnettu kaardemumma. Vaivaa niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoista ja käsistä.

img_0367

 

img_0393img_0390

img_0378

Kun taikina irtoaa helposti, ota se työtasolle ja lisää mukaan paloiteltu suklaa

img_0402

img_0408

img_0421

Tee taikinasta pallo ja anna taas kohota kaksinkertaiseksi (noin kolmisen tuntia) lämpöisessä (ei liian, ettei suklaa sula..) paikassa oliiviöljytyssä kulhossa, kelmulla ja liinalla peitettynä.

img_0432img_0429

Ota taikina työtasolle. Tee siitä pötkylä (minä tein kaksi, koska talossa on kaksi innokasta leipojaa, jotka molemmat haluavat oman pötkylänsä..).

img_2323

Leikka pötkylät paloiksi ja pyörittele niistä pullia.

img_2331

img_2332img_2333

img_2340

Anna pullien kohota vielä pellillä puolisen tuntia.

img_0460

Voitele ne sitten vatkatulla munalla.

 

Paista 200 asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

img_0463

 

Syö joitakin pullia heti lämpiminä (ne ovat NIIN hyviä!).

img_0474

 

Jäähdytä loput ja täytä ne vaniljalla maustetulla kermavaahdolla ja  itsetehdyllä mantelimassalla (resepti löytyy Nina satumaisista laskiaispullista).

img_2362

 

Tarjoile sellaisenaan tai laakealta lautaselta kuuman maidon kera!

img_2397

 

Buon San Valentino!

E Buon Carnevale!

img_0510

Makoisaa Ystävänpäivää ja Laskiaisiloa!

Baci, Nina               ❤

 

 

Ps. Tässä teille vielä inspiraatioksi ystävänpäivä-&karnevaaliasuja varten Perla B:n uusinta silmälasimuotia:

img_2152

 

img_2153

 

img_2154

 

 

 

 

 

 

 

 

Talvisunnuntain tuoksuva uunipuuro & saarna kuuntelemisesta, keskittymisestä, kauneudesta ja kovasta työstä – Pappa invernale della domenica

Rakkaat lukijani, oikein hyvää alkanutta vuotta!

    img_0487

Tällä kertaa aion sulostuttaa vuoden alun talvisia sunnutaiaamujanne  tällä uunikaurapuuroreseptillä, joka jo tuoksullaan saa kylmän harmaan arjen väistymään ja tuo lämmön, pyhän ja paisteen aamuihinne (ja masuihinne).

img_0481

Miksi juuri sunnuntaiaamun? No koska tähän puuroon tarvitaan vähän enemmän aikaa ja vaivaa, kuin ihan tavalliseen keitettävään arkikaurapuuroon..

img_0486

Niinkuin kaikkeen vähän parempaan, kauniimpaan, arjesta korkeammalla olevaan tarvitaan aina aikaa ja vaivaa ja kärsivällisyyttä… Valitettavasti ihmisten on, varsinkin nykyaikana sitä kauhean vaikea  ymmärtää… Jos ei jaksa, viitsi tai ei ehkä osaa antaa itselleen aikaa ja  nähdä vaivaa, ei synny yhtikäs mitään arjen ylittävää… Nykyään ihmisten, varsinkin nuorten on saatava kaikki heti..; meistä on tullut kauhean kärsimättömiä ja samalla kauhean laiskoja; on saatava kaikki selville ihan heti, no tietsikan tai kännykän avulla.., on oltava virtuaalisesti läsnä, tavoitettavissa kaiken aikaa, joka tarkoittaa tietenkin ettei ole oikeasti läsnä tässä hetkessä koskaan; on rentouduttava  juuri nyt, sohvalla löhöten ja televisiota tai tietsikkaa/ kännykkää tuijotellen, on osattava kaikki heti, on saatava ihmedietti, jolla tullaan heti onnellisiksi, heti laihoiksi, heti terveiksi, heti kokonaisiksi… Tästä pääsenkin aiheeseen, josta minun onkin tehnyt mieli jo saarnata moneen kertaan, ja nyt kun olen päässyt vauhtiin, niin eihän minua enää mikään pysäytä…; nimittäin kuuntelemisen, ja kärsivällisen vaivannäön tärkeyteen.

img_0491

Aloitetaan laihduttamisesta..; minusta kaikki laihdutuskuurit& kalorien laskemiset ovat täyttää humpuukia, täyttä ihmisten huiputtamista, ihmisyyden ja elämän latistamista. En ole ikinä eläissäni uskonut niihin, saatikka sitten ryhtyntyt moiseen, ( en edes pienenä, kun kaikki ystävättäreni olivat karkkilakossa…), Ja nyt kun kuulen tyttäreni Perlan (7v.) suusta, että hänen koulutoverinsa sanovat, että sitä ja tätä ei saa syödä, kun muuten lihoo,niin minä ihan suutun… Siis onko tämä maailma tosiaan niin materialistinen  ja niin pinnallinen, vain näkyvää ulkokuorta katsova, ettei kukaan oikein näytä tajuavan, että laihuus itsessään ei ole minkäänlainen saavutus, (eikä todellakaan kaunistus), se on täysin EPÄOLENNAISTA! OLENNAISTA on, että ihminen rakastaa itseään, pitää itsestään huolta; liikkuu ja vaalii omaa enrgiaansa, omia voimiaan,syö hyvin, terveellisesti, hyvällä ruokahalulla, KUUNTELEE itseään; kehomme kyllä sanoo mitä ruokaa tänään tarvitsemme (ja kuinka paljon), jos vain viitsimme ja jaksamme opetella sitä kuuntelemaan… Oikeastaan meillä kaikilla on lapsena ollut hyvin tarkka yhteys omaan kehoomme ja olemme osanneet sitä oikein kuunneella; lapsilla on äärimmäisen herkkä sisään rakennettu kyky erottaa, milloin he ovat kylläisiä, eivätkä  tarvitse enää yhtään enempää ruokaa, emmekä me vanhemmat saisi yrittä tuota kykyä manipuloida (Öhöm.., ei niin kauhean helppoa..), vaan meidän tulisi luottaa lastemme vaistoon, se on aina oikeassa… Niinkuin lapsilla on myös syntyessään täydellinen hengitys-/ laulutekniikka… Jotenkin me vain kadotamme vuosien varrella nuo hyvin tärkeät kyvyt, ja meidän vaikea tehtävämme on ne herätellä uudestaan esiin, KUUNTELEMALLA itseämme, opettelemalla tuntemaan itsemme, tekemällä työtä… Ja silloin niinkuin kaupantekijäisinä olemme oikeasti kauniita, olemme vetreitä, terveitä, sopusoinnussa oman kehomme, oman itsemme kanssa.. Ja sitä se mielestäni pohjimmiltaan onkin se laihuuden ihannointi; emme me oikeastaan ihaile ja tavoittele laihuuta itsessään, vaan jotain paljon korkeampaa; sitä kuuluisaa sisäistä kauneutta, sillä ihminen, joka osaa rakastaa itseään (ja sitä kautta myös lähimmäistään), on nähnyt  vaivaa;  on oppinut tuntemaan itsensä, kuuntelemaan itseään (ja sitä kautta myös lähimmäistään), saa automaattisesti käyttöön oman sisäisen energiansa ja on “sisäisesti kaunis” ja  samalla myös ulkoisesti sopusointuinen… Ja siihenhän meidän kaikkien olisi pyrittävä!

img_0490

ÖHöm.. Siis seuraavan kerran kun menet lääkärille.., jos saat kehoituksen ryhtyä laihdutuskuurille, niin käänny oitis kannoillasi..; etsi lääkäri, joka sanoo: rakasta itseäsi, näe vaivaa itsesi eteen, syö terveellisesti, liiku, tee työtä, löydä oma energiasi, opettele tuntemaan itsesi, kuuntelemaan itseäsi…!

img_0489

Intohimoisenaa joogaajana tiedän myös, että oikea syvä kaiken kattava, kaiken uudistava rentoutuminen ei todellakaan ole sitä, että töllöttää telkkaria ja “rentoutuu”, eikä edes sitä, että makaa vain rentona tekemättä yhtään mitään.. Ehei, rakkat lukijani, oikea kokonaisvaltainen rentoutuminen saavutetaan vain kovalla vaivalla, kovalla vuosien mittaisella työllä,itsensä tutkiskelulla, KUUNTELULLA. (Niinkuin oikea laulutekniikkakin, jossa myös tarvitsemme  tätä jaloa, hupenevassa olevaa luonnonvaraa, kuuntelemisen taitoa; Laulaessa on osattava kuunnella, no tietysti musiikkia, mutta myös itseään.., enkä nyt tarkoita niinkään välttämättä omaa ääntä, koska sitä laulajan on hyvin vaikea kuulla “todellisena” , vaan omia tuntemuksiaan, omia lihaksiaan, omia värinöitään… Ja jos unohdamme tämän kuuntelemisen taidon, tai emme jaksa nähdä vaivaa sen oppimiseksi, joudumme väistämättä laulun opiskelun saralla noidankehään, laulu kun on “käsityöläisammatti”, jossa tarvitaan oppimestari, maestro, joka on osannut kuunnella itseään, “löytänyt äänensä”, ja osaa sitä kautta neuvoa oppilaille oikean tien tällä vaikealla oman itsensä, oman äänensä löytämisen, laulamaan oppimisen taipaleella.., jos emme enää osaa kuunnella, emme osaa enää laulaakkaan, emmekä opettaa tai oppia laulamaan…🙁)

img_0494

Älkäämme siis karttako työn tekoa, vaan nähkäämme vaivaa. Kuunnelkaamme itseämme ja lähimmäisiämme, koko ympäröivää maailmankaikkeuden ihanaa musiikkia, toisiamme kunnioittaen ja rakasten!

img_0477

Mutta nyt puuron pariin!

 

TAVISUNNUNTAIN TUOKSUVA UUNIPUURO

img_0318

Tarvitset:

noin 4 dl kaurahiutaleita

2tl kanelia

1/2 tl inkivääriä

vajaat 1/2 tl jauhettua mausteneilikkaa

ripauksen juuri raastettua muskottipähkinää

1 tl vaniljaa (tai vaniljatangon raaputettua sisusta)

1/2 tl leivinjauhetta (miel.luomu)

muutaman ripauksen raffinoimatonta merisuolaa

kourallisen kurpitsansiemeniä

kourallisen paahdettuja hasselpähkinöitä

5-6 saksanpähkinää (kuorittuina ja paloiteltuna)

1 munan

noin 3dl maitoa (minä käytin mantelimaitoa)

noin 1/2 dl vaahterasiirappia

1-2 päärynää

kirkastettua voita tai kookosöljyä

Ohje:

Sekoita yhdessä kulhossa kuivat ainekset keskenään, ja toisessa muna, maito ja vaahterasiirappi. Paloittele päärynät pieniksi kuutioiksi, (jos käytät luomupäärynöitä, niitä ei tarvitse kuoria.

img_0302

Voitele uunivuoka kirkastetulla voilla. Pistä vuoan pohjalle paloitellut päärynät, sitten sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi muna-maito.

img_0249

Paista 180 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

 

Tarjoile lämpimänä maidon ( tai mantelimaidon) kera.

 

img_0493

Nauti, maistele, kuuntele, rakasta ja rentoudu! Olet sen ansainnut!

img_2290

Hyviä sunnuntaiaamuja arkisen aherruksen keskelle!     😊

Buona domenica!

img_2181img_2203

Baci, Nina                  ❤